Kettukuningatar Martta

Olipa huippuviikonloppu Kankaanpäässä! Martasta leivottiin vuoden 2015 Kettukuningas tai paremminkin Kettukuningatar! http://www.kettukilpa2015.fi/

Martta oli jo lauantain jälkeen piikkipaikalla niukalla pisteen erolla seuraavaan, pisteitä 90,5 ja sunnuntaina pisteet 93,5 riittivät kakkostilaan. Mutta kun Kettukilvassa kahden päivän tulokset lasketaan yhteen napsahti voitto Ruunajoen-kenneliin kahden pisteen erolla kakkoseen.
Martan voitto on herättänyt kysymyksiä, että miten pelkästään jänissukuinen koira voi voittaa kettukuninkuuden, mutta ei se asia nyt ihan niin ole. Martan suvuista löytyy petovertä monesta haarasta, eikä vähiten Rj Rillasta, Martan mummosta. Rillasta on tarinaa aiemmin tässä blogissa. Tarkoituksella sukuun on haettu kovuutta sellaisista koirista mitkä ajavat muutakin kuin jänistä mm. Koivukulman Tiki ajeli ilveksiä, Tiltan-Tallin koirissa on myös ollut kettuajureita, Hallakorven Täry jne. Puhtaasti kettukoiria ei suvusta löydy.
Martta on kyllä tarkoitus astuttaa keväällä kovalla kettukoiralla.

Kettukilpa on alkanut

...ja kotijoukot ovat jo nyt ihan täpinöissään! Kaikki kynnelle kykenevät, käykäähän tykkäämässä ja kannustamassa meidän tiimiä Facebookissa Kettukilpa 2015 sivulla. Huomenna alkaa tosi toimet!

Kenraaliharjoitus

Aamulla suunnistettiin Rokansalon ketturikkaisiin maastoihin.  Hakua 22 minuuttia, ei herättelyä. Ajoa reilu tunti ja kettu reikään sieltä terrillä ulos. Toinen ajo lähti koiraa kytkemättä (olisin kytkenyt jos olisin kerennyt) karkkoketulle joka sekin jäi saaliiksi reilun tunnin ajon jälkeen ajosta. Mukava päivä hyvässä porukassa.
Nyt koiralle lepoa viikko, ensi lauantaina jatketaan Kettukilvassa Kankaanpäässä.

Martta ja pelikaverit

Martta Kettukilpaan!

Idän-lohkosta on selvitty kunnialla ja edessä siintää kettukoirien SM-kisa eli Kettu Kilpa, joka järjestetään tänä vuonna Kankaanpäässä.
Perjantain arvonnassa Martta sai maaston Outokummusta, puhuivat koepaikalla, että olisi hyväkin maasto, no olihan se. Opas ja tuomarit hoitivat hommansa todella mallikkasti, olivat ketun metsästäjiä itsekkin ko. maastossa. Martta päästettiin hakemaan vähän yli kahdeksan, hakua kesti noin kolme varttia ennenkuin lähti ajo. Ajo kierteli alussa tosi pientä lenkkiä ja mielessä kävi, että onkohan kettu ollenkaan, olihan se kuitenkin. Erän puolivälissä sattui niin ikävästi, että lenkkeilijä tuli kahden koiransa kanssa, joista ainakin toinen oli irti, ketun ja Martan väliin. Huuto ja rähinä oli hetkenaikaa hirmuinen, no Martta tuli karkuun moista touhua. Onneksi häiriö poistui ja homma sai jatkua ja sehän jatkui niinkauan kun kettu päätti mennä reikään. Erä oli tuossa vaiheessa käytännössä täysi. Kettukin päätti vielä näyttäytyä kun olin kytkenyt koiran pölähti se ulos ja jatkoi matkaansa nyt yksin. Kiitos ja kumarrus olit hyvä kettu.
Lisähaulla koira haki rapiat puoli tuntia ja taas lähti ajo. Ajoaika ajettiin täyteen ja sen jälkeen otin koiran kiinni täydestä ajosta.
Kolmatta hakua haettiin sen verran kuin tarvittiin kiitettävien numeroiden saamiseksi.

Niin tulihan siitä Martasta samalla K-KVA

Martta PM-kisoissa

Paljas maa ja kettukoe. Siinäpä haastetta tuomareille ja tietysti kooekoiralle, ainakin jos kaikki ei mene kuin "strömsössä". Koiraihmisten joukossa kiertää huhuja hirvi-, supi-, kauris-,peura-, ja jänisajojen menneen kettuajoiksi, no niinhän voikin olla jos havaintoa ajettavasta ei saada. Lähtökohtaisesti kettukokeissa ajetaan kettua. Ei kelpaa jos sen hirven jota koira ajaa näkee naapurin rouva.
Lunta pitää kettukokeissa olla sanon minä! Ei liikaa, vaan semmonen 10 cm on riittävä. Puhdasta edellispäivänä satanutta lunta, sellaista sopivan kovaa mikä ei heti "kaadu" jäljen päälle ja pakkastakaan ei enempää kuin 10 astetta, niin ja järvet saisi olla sulia tai sitten niin paksussa jäässä ettei tarvitsisi sydän kurkussa ajoa seurata. Saahan sitä haaveilla.
Tänään siis Martalla oli piirin-mestaruus kettukoe. Arvonta heitti meidät Kangasniemeen Hokan maastoon. Koe meni lyhykäisyydessään näin: hakua 130 minuuttia välillä herätellen ja ajoa jotain puolisen tuntia ja ajettava louheen. Lisähakua 110 minuuttia mutta eipä kettu enää noussut. Tulos 71,5 ja sijoitus 3. jatkopaikka Idän-lohkoon.
Ykkösjahti jatkuu siellä.

Tuonne tuomarin alapuolella olevan lohkareen alle se oli mennyt

Suppareita Martalle ja jänisajoja Taikalle

Ketut on tänä syksynä joko tosi vähissä tai sitten Martta on innostunut enemmän supikoirista. Kettuajoja on tänä syksynä vain 6 kpl. ja yhtään ei saaliiksi saatu mutta suppareita on napsittu kymmenkunta ja yksi mäyrä.
Kapi ilmeisesti käynyt.
Eilen oli sitten komea kaurisajo, onneksi sain koiran melko nopeasti pois.

Tässä tämänpäiväinen

Ja tässä viime viikonloppuinen

Taikaa on treenattu nyt kovasti, mutta ajot, jos on saanut ylös, ei ole olleet pituudella pilattuja. No eilen tuli kuitenkin puolitoista tuntinen hyvää ajoa, mutta yleensä ovat olleet puolen tunnin pätkiä. Taika on kovin ailahtelevainen haulla, välillä haku on puurtavaa ja koiraa ei meinaa saada millään pois metsästä ja välillä sitten taas ei.. Pitänee osa ainakin panna vielä nuoruuden piikkiin koirahan on vasta kaksi ja puoli vuotta.

Taikan ajoa 24.10,2015

Siiri on nyt saikulla vähän aikaa, jokunen viikko sitten nirhaantunut takavarvas ei vaan ota parantuakseen, Nirhautuma on onneksi varpaan päällä eikä haitta paljon metsässä, mutta tuntuu aukeavan aina kun enemmän juoksee.
Ruska on kunnostautunut ja ajanut jänistä todistetusti kaksi kertaa, muutamia minuutteja kerrallaan. Viimeinen ajo karkasi pennulta (ite vahingossa karkotin). Ruskan löydettyä jäljen oli kulunut jo kuusi minuuttia jäniksen lähdöstä mutta pentu ajoi otusta haukkuen läheiselle tielle asti. Tieltä lähtenyt jälkkin vielä löytyi mutta sitten ääntä ei enää tullut eikä jänistä enää uudelleen saatu liikkeelle. Videonkin ajosta otin mutta puhelimessa oli joku häikkä kun kuvaa ei näkynyt.

Ruskan eka pätkä

Eilen 4. lokakuuta se tapahtui, JÄNISAJO JES! Vein Ruskan iltapäivällä alueella missä tiesin jäniksiä olevan, koiruli kierteli puskia ja antoi pikkulinnuille haukkusarjoja kunnes jänikseltä petti hermot ja se pinkaisi matalasta kuusipuskasta päivälenkille. Ruska ei nähnyt otusta mutta tuli noin minuutin jälkeen paikalle videolla nähtävin seurauksin.

Varovaista oli haukku ja lyhkäseksi jäi ajo, viisi minuuttia. Mutta kuparinen on puhkastu, tästä lähetään parantamaan.
Martalla oli aamulla puolen tunnin kettuajo joka päättyi ketun mentyä kiven alle, Taika haki ja haki noin 8 tuntia muttei löytänyt ajettavaa. Siiri huilasi tämän viikonlopun koska oli edellisviikon lauantaina satuttanut takajalan varvastaan. Viikon päästä startataan PM-kisoihin.

Muutamia kettuajoja, supeja, jänisajoja ja lintujen haukuntaa

Lieneekö puutteellista intoa vai mitä kun näitä päivityksiä tulee kirjoteltua kovin harvakseltaan. No metillä on käyty aina kun siihen mahdollisuus on, ja ajojakin on saatu, hyviä ja vähemmän hyviä, pitkiä ja pätkiä. Nyt jo voi sanoa, että kettukanta on selvästi huonompi kun viime vuonna ja metsäjäniskanta ehkä vähän viimevuotista parempi, ainakin poikajäniksiä on näkynyt ajossa usein.
Siirillä on muutama noin sadan minuutin ajo, eli ei mitään ihmeellistä sillä osastolla. Metsästysinto on sillä edelleen tosi hyvä ja kuntokin nousee kesän pentuhommien jälkeen ihan kivasti. Piirin kisat on parin viikon päästä ja sinne osallistutaan.
Martalla taas on ajanut jänistä, suppareita ja kettuja. Saaliina vasta 3 supia, kolme hyvää kettuajoakin on kuultu hyvien hakujen päätteksi. Vielä yksi ykkönen kokeessa ja Martta on kettuvalio, no eiköhän tuo tule.
Taika on vielä pahasti keskeneräinen, haut on joskus hyviä joskus huonoja ja ajot pätkiä, haussa koira on jälkitarkka ja ajossa vauhtia on aivan liikaa ja näin se pupu sitten häviää.
Ruska ei vielä ole jänistä ajanut, mutta ajaisi jos olisi tuoreet jäljet löytyneet. Aamulla Ruskaa ei ole vielä käytettykkään metsässä millon jäljet olisi tuoreita. Haukkuu tämä koira kyllä metsässä kovasti mutta kohde on vielä väärä, lintu! Pikkulintu, lehtokurppa, pyy, metso tai vaikka mikä räksä haukkua tulee. Ja hakee myös innokkaasti, lintua :)

Martan kettuajo 27.9. Haukkulaskuri ei toiminut mutta ajo erottuu vauhdikkaampana etenemisenä

Sitäsuntätä

Kausi avattu, ajon pätkiä kuunneltu, jäniksenpoikia nähty ja superkoiria. Ajot on olleet tosiaan vähän lyhyenläntiä pölläytyksiä niinkun näin alkusyksystä tuppaa olemaan, millon ajoon sattuu kaljapullon kokonen sutti tai suppari tms. En kyllä olisi hyvin pitkiä ajoja antanut koirien ajaakkaan kun mittari on näyttänyt monena päivänä yli 20 asteen lukemia.
Yhtään kettuajoa ei ole vielä ollut. Alkukesästä kylällä oli löytynyt kuolleena pari repolaista, mikä lie tappanut ja onko enemmänkin kuollut? Männessä näkkee onko vai ei.
Nuoriso-ryhmän ainoa kotiin jäänyt jäsen (Ruska) oli tänään antanut metsässä ääninäytteen, kohde vaan oli vielä tässä vaiheessa väärä, pyy. Mutta olen aivan varma kun jänis edestä lähtee tai tuoreet jäljet löytyy niin ajo lähtee. On hän kyllä jo aiemmin ajanut iso-sisko Taikaa mm. lauantaina kun karkasi Taikan kanssa metsään.
Samoilla reissuilla kävi vähän nolompi juttukin kun jäi supin loukkuun kiikkiin. Ääntä tuli kun saunan katolta, että nyt on hätä tule äkkiä ukko appuun.

Sitten kotia ja suihkuu

Peruskuntoa mopolla

Syksy on käsillä ihan tuossa tuokiossa, joten ajureille on saatava liikettä niveliin. Nuorempia, Marttaa ja Taikaa on juoksuteltu osimoilleen 300 km ja Siiriä noin puolet tuosta. Siiristä on tullut "hinattavaa" mallia, juoksu kun ei maistu niin ei maistu, no niin on ollut jo muutamana vuonna aiemminkin. Onneksi metässä liike riittää :). Taika on vastakohta Siirille, hihna on tiukalla eteenpäin koko lenkin ajan ja Martta on välimuoto näistä.
Joku kirjoitteli naamakirjan puolella, että jos 800 km kesällä juoksuttaa niin on mies hommansa hoitanut, loppu on koirasta kiinni. Meillä ei noihin lukemiin päästä eikä olla ikinä päästykkään. Itse olen sitä mieltä, että jos kunto on heikko ennen jahtikautta, ajot saattavat kulkea aluksi kohtuu hyvin mutta sitten notkahtaa, koira menee "tukkoon" äkillisestä muutoksesta. No sitten sitä ihmetellään ja etsitään syytä, ja nenäpunkkihan se tietysti, eikun koira kuurille ja kuurin jälkeen pelaa taas. Itsekkin tuohon olen syyllistynyt. Nenäpunkki on kyllä tietääkseni yleistynyt koirien liikkuvuudesta näyttelyt ym. johtuen mutta aivan varmasti annetaan myös turhia nenäpunkkikuureja. Eikä ne tabut ihan ilmaisiakaan ole, muistaakseni viimeeksi kun milbemaxia ostin ne olivat hieman alle kympin kappale.

Iltalenkki viime viikolta

Kaverit häippäsee maailmalle

Nopeasti tuo kaksi kuukautta vierähti ihmetellessä ja touhutessa uusien tulokkaiden kanssa. Ensimmäinen kuukausi oli hieman helpompi koska emo "hoitaa hommat", mutta toinen kuukausi on jo melkoista rumbaa, että eipä tullut edes tänne mitään kirjotettua.
Jäljellä on enää yksi uros, jota tullaan hakemaan lähipäivinä ja narttu mikä jääkin meille. Kaikki pennut jäävät aivan lähialueille, eli olkaahan varuillanne uudet pennun omistajat, saatamme tehdä vierailuja :).
Toivotaan kaikkea hyvää uusille Ruunajoen-koirille!

Ruska Saimaan aaltoja ihmettelemässä. Ruska jää meille.

Huomatkaa oikeaoppinen piiritystaktiikka.

Touhot touhuaa

 

Siinä videonpätkää nuorisorykmentistä.  Pentulaatikossa liike lisääntyy.

Pötkylät syömässä

Hyvin näyttää maistuvan emon maito, paino nousee ja karva kiiltää. Emän hyvinvointi on kaiken perusta. Tulee hienoja pentuja :)

Tervetuloa uusi elämä!

Iltayhdeksältä se alkoi ja aamukuuteen loppui. 3 urosta ja loput natuja. Äippä ja lapset voivat hyvin.

Alempi uros ylempi narttu

Tämä on natu, komeet korvat :)

Uutisia hätähousuille

Siiri se pitää meitä hättäisiä vaan jännityksessä, tänään 63 vrk. Maha kasvaa ja kasvaa (ympärysmitta 88 cm), melkein jo maata viistää ja selkälihakset on lujilla. Kaksi yötä koira on ollut sisällä meitä pitämässä hereillä, tykkää nääs köpötellä ala- ja yläkerran väliä, on muka joku hätä. Ite olen lomalla muutaman päivän, että ei haittaa pienet yövalvomiset.

Köpöttelijä kuvassa

Riistakamerassa oli monta kuvaa jäniksestä, toivottavasti tekee pentuja ison kasan nii olis sitte harjotusvastustajia syksyllä. Ja kettujaki on kylällä näkyny, Martalle :).

57 vrk

Äkkiäpä on tuo pari kuukautta vierähnänny, nyt Siiristä näkee jo sokea Reettakin, että tulee niitä. 63 vuorokautta tulee täyteen ensi viikon torstaina ja sinne on isyysvapaata varattu. Viimeeksi kantoaika oli 65 vrk. toisesta astutuksesta ja ensimmäisestä laskettuna pari kolme päivää pidempi.
Tarviis kait ruveta pennutuspetiä rakentelemaan pikkuhiljoo.
Nuorisoketjua on jo lenkitetty mopedilla puolenkymmentä lenkkiä, matkassa noin 60 km. Martallahan on näyttelyt Mikkelissä parin viikon päästä, paikat pitää olla timmissä kunnossa sitten..

Nyt pömpöttää jo selvästi

Pentuja tulee(?)

On sitä tiirailtu ja ihmetelty, nimittäin Siirin masua, että tulleeko niitä vai eikö tule. Taitaapa niitä sitten tulla, viitteet on senmoiset. Ruokahalut on ihan mahottomat, nisät on turvonneet ja maha kasvanu. Kantoaikaa on vielä kolmisen viikkoa jäljellä.

Vähän se pömpöttää

 

 

 

Martan kiima se vaan odotuttaa itseään. Vähän alkaa jo epäilyttämään että ohi on menny heikkona, mennessä näkee..sano sokee.

Siiri astutettu Latella

Edellisessä postauksessa on hieman väärää tietoa, Siiri ei viettänyt viikkoa Laten tarhassa vaan astutus tapahtui 5.3. ja kaikki kävi kuin elokuvissa. Kuukauden päästä pitäisi alkaa näkymään mitenkä kävi. Elämme siis mielenkiintoisia aikoja.

Kattelin eilen netistä Laten ajoa ja täytyy sanoa, että on komiata menoa, tykkäsin haukusta ja onhan nuo tuomaritkin tykänneet. Tämän pentueen koirat pitäisi syttyä nuorena Late kaksoisvalioksi reilu 2 vuotiaana ja vaikka Siirikin oli tosi varhaiskypsä niin ei se ole ollut toisesta päästä pois. Johtunee ainakin osaksi siitä että en polttanut koiraa liikaa nuorena (onneksi olin töissä..) vaikka hyvältä se sillon tuntuu kun pentu painaa kun vanha koira.

Late

Siiri

Siiri ♥ Late

Sutenööri on tehtävänsä tehnyt ja päätös tehty, Siiri viedään viikoksi Käsämälle Puistorinteen Laten tarhaan, yhdistelmän sukutaulu tässä. Late on nuori kaksoisvalio uros, hyvä haukkuinen ja tulosvarma koira. Yhdistelmä on vierassiitos, jos suomenajokoirasta voi enää näin sanoa koska kaikkien sukutaulusta löytyy loppujenlopuksi samat koirat. Pennuista odotan varhaiskypsiä, sopivan herkkiä, esteajotaitoisia ja metsästysintoisia koiria.
Pennuista on jo jokunen varaus, mutta vielä ennättää :).
Puh. 0505281790 Ari, s-posti ruunajoenkennel@gmail.com

Pentusuunnitelmia

Siiri alkoi tänään tiputtelemaan ja se maailman paras suomenajokoira uros sille olis löydettävä. Vaan siinäpäs sitä haastetta onkin. Lähialueilta ei löyvy mieleistä ja toiselle puolelle Suomea en vie tällä kertaa. Tavoitteena olisi ajokoiraksi tunnistettavia otuksia mitkä sitten isoina koirina ajavat jänistä (kettuakin saa vähän ajaa) kiihkeästi ja sujuvasti kympin haukulla.
Todennäköisesti Marttakin tulee kiimaan lähiaikoina, sille on jo uros kateltu, tosin uros ja sen omistaja ei sitä vielä tiedä. Tästä pentueesta pitäisi tulla kovia kettu-/petokoiria, sitkeästi ja hieman herätellen kettua hakevia, sopivalla vauhdilla ja hyvällä haukulla ajavia, kompaktin kokoisia koiria.

Lonkka- ja kyynärkuvien tulokset

Olipas nopeaa toimintaa kennelliitossa. Lausuntojen antaminen kesti kaksi päivää olettaen, että eivät olleet viikonloppuna töissä. Ja tulokset: lonkat A/A, kyynärät O/O.

Lonkkakuvissa

Martan lonkat ja kyynärät kuvattiin 12.2.2015. Nykyäänhän jos koiralla teetetään enemmän kuin yksi pentue pitää vanhemmat olla lonkkakuvattuja. Kuvaajien mielestä lonkat olivat vähintään B.
Tässäpä Teille kuvasarja Martan nukahtamisesta.

Minuutti nukutuspiikin jälkeen.

Pari minuuttia, silmä lupottaa, etupää kallistunut vasemmalle ja takapää oikealle.

Ja taas muutama ninuutti, nukkumatti kuiskuttelee.

Valmista kauraa.

Kahen viikon koe

Tänään koeteltiin Martta pitkässä kettukokeessa. Eilen tein valmisteluja, linkosin mehtäteitä ja nakkelin ketuille namupaloja hangelle. Aamulla pakkasmittari näytti -19 astetta, no onneksi päivän mittaan lauhtui reilu kymmenen astetta. Ketun jälkiä oli runsaasti, oikeastaan liikaakin, niin että niitten "selvittely" oli hankalaa.
Martta laskettiin irti vähän ennen yhdeksää, haku meni kylätielle ja siitä juuri ennen koiran tuloa lingotulle metsätielle, tieltä poistumisjälki kuitenkin löytyi ja ajo alkoi. Hakua 6,5 km ja aikaa meni rapiat tunti. Ajoa kesti 84 minuuttia ja päättyi louheen.
Martta vietiin "varaketulle" lisähaulle. Hakua 30 minuuttia ja ajo päälle. Ajoa tuli vajaa tunti jonka jälkeen koira ajosta kiini. Epäviralliset pisteet 92p. Niin meni kun Stömssöössä!
Kettua ei lumi enää paljon upota mutta koira menee pohjia pitkin, kettu vetää siis helposti pitkät kaulat ja ajo ei enää ole kovin hohdokasta.
Nyt on tämän kauden kokeet käyty ja loppujen lopuksi erittäin hyvä kausi olikin. Jänispuolella Siirille piirinmestaruus kovalla ykkösellä ja lohkon paikka. Ensi vuonna mennään pirin kisaan siis ilman karsintaa puolustamaan mestaruutta.
Mutta Martta näytti mikä on koiriaan, neljä koetta ja kolme ykköstä! Pisteenä iin päällä kettukapinan lauantaipäivän voitto 96p. Mehtäkoiranakin Marsu toimii, kettuja ammuttu ajosta kymmenkunta tänä kautena ja yleensä olen passissa yksin.

Kinttuja raukoo

Kettukapinoissa

Olipahan viikonloppu! Tuli siis käytyä Kankaanpäässä kettumiesten Mekassa. Jo heti paikanpäälle tullessa selvisi, että nyt ollaan hienosti järjestetyissä kokeissa. Majoitukset hoidettiin, koirat kuvattiin, iltapalaa oli ja sauna lämmin, mikäpä oli ollessa. Ja koirat saivat tulla isännän kanssa samaan huoneeseen.

No lauantai aamuna mehtään missä oli osittain kettua kantava karppa keli, vaikeuksia siis tiedossa. Martta päästettiin irti lähelle yöjälkeä, no hetihän koira jäljen hoksasi ja ajo oli päällä 8 minuutin kuluttua noin kilometrissä. Ajoa tuli sitten täydet 120 minuuttia, kettu käytti paljon teitä ja ojan jäitä. Martta uuteen hakuun iltapäivällä oletetulle ketun yöjäljelle, haku kesti 20 minuuttia ja taas kettuajo! Ajoa kesti tunnin verran ennenkuin sain koiran pois, ajoahan ei tässä tilanteessa enää tarvittu. Hakua sensijaan tarvittiin, siispä Martta jälleen hakemaan. Yöjälki löytyi ja koira alkoi antaa pientä herättelyä. Haku laajeni ja meni lopulta edellisen ajon loppupaikalle ja sieltähän alkoi taas ajo. Nyt ei kettu enää viittiny juosta vaan painui kiven alle, mistä sain koiran kiinni. Tulos 96 p! Ei huonosti koiralle joka on 2,5 vuotias ja vasta toisissa kokeissa, eikä koiranohjaajallakaan ole kokemusta kokeista sen enempää.

Sunnuntai aamu oli lumisateinen ja kovatuulinen. Monien autolla ajo kilometrien jälkeen löytyi aamuöinen ketunjälki, eli koira irti. Hakua kesti 49 minuuttia, tosin ajon alku jäi hieman epäselväksi tutkan oikuttelun takia, koira siis tavattii ajamasta. Ajoa paperille 106 minuuttia. ja koira taas lisähakuun. Kun lisähakua oli kulunut noin puoli tuntia lähti jänisajo. Tuo jänisajo pudottaa kettukokeissa pisteitä niin että ropina käy, tulos 75,50 p. no ykkönen kuitenkin.

Kotona laskeskelin, vaikkei pitäisi, eri vaihtoehdoilla tuon sunnuntaipäivän uudelleen ja koetin arvostella koiran puolueettomasti uudelleen. Jos tuota jänisajoa ei olisi tullut, eli kaikki muu samoin kuin metsässä arvosteltiin olisin antanut koiralle 89,5 p. Jos taas ajo pannaan alkamaan siitä mistä se todennäköisesti alkoi UP:n "jälkipeleistä" katsottuna ja kaikki muu jänisajoineen niinkuin metsässä muuten arvosteltiin, tulos 77.5p. Jos taas lisähakua ei olisi otettu ollenkaan olisi tulos ollut 83,5 p. Tätä ei sitten pidä ottaa liian vakavasti.
Tuo lisähaku on aika riskaapeli homma, kyllä se näin jälkeenpäin ajatellen vaatisi ainakin kohtuullisen ketun jäljen, aina on mahdollista että koira ottaa vaikka kauriin ajoon ja ajaa itsensä suljetuksi kokeesta. Tässä noviisille kävi vähän köpelösti, mutta oppia ikä kaikki.

Kiitokset kokeen järjestelyihin osallistuneille, tuomareille (erityisesti Untolle) sekä maasto-oppaille niin ja tietysti Suur-Savon Ajokoiramiehille jotka "sponsoroivat" koko reissun. Oli upea tapahtuma!

Martta ketun jäljillä turveauman päällä sunnuntaina ja tuuli oli melkoinen

Martasta Suur-Savon Ajokoiramiesten mestari

Eipä se koe menny niinkun piti, kettua ei löytynnä ei sitte millää. Mutta suppareita, hirvi ja jänis kuitenki, vaan ei sitä kettua mitä tänää piti etsiä ja ajaa. Koiran eduksi on sanottava että keli oli tosi p...a, vettä ja räntää tuli koko päivän, kuusikot oli sulia jne., ketut todennäköisesti olivat jo koloissaan valmiina, minä ainakin olisin ollu jos olisin kettu.
Ensi viikonloppuna sitten Kankaanpäähän kettukapinaan.

Pari numeroa liian iso loimi