keskiviikko 24. joulukuuta 2014

lauantai 13. joulukuuta 2014

Vulpes vulpes

Kettujahtia ja ajurina Martta. Aamusta alkaen lumisadetta, lumen alta kuumottivat aamuöiset ketun jäljet, eli ei muuta kun Martta jäljelle. Haku oli melko lyhyt, kettu löytyi rantakaislikosta, ensin ajoa puolisen kilometriä kovalla maalla ja sitten jäälle joka oli noin pari senttiä paksua. Onneksi kesti koiran.
Ajo jäi pyörimään melko pienelle alueelle jossa sain ampumatilanteen, muttei suostunut kettu vielä luovuttamaan. Ajoa vielä ampumisen jälkeen 20 minuuttia ja sitten kiven alle. Ajoa tähän mennessä melkein kaksi tuntia. Kevyttä rapistelua kololla ja kettu pihalle, enkä ennättännyt tietenkään tekemään mitään. Tässä vaiheessa kettu oli jo niin puhki ettei jaksanut juosta kun pieniä pätkiä, Martta tavoitti ja aloitti seisontahaukun, kun on vielä pikkasen pehmeä niin kiinni ei mennyt ennenkuin oli lähellä.
Nyt saa kettukoira huilata ja jäät vahvistua kaikessa rauhassa, alkaa muuten käymään liian jännäksi tämä touhu. Huomenna Taikan ja siskonsa Kepan kanssa Jukajärven pupuja siirtelemään.
Siiri oli toisessa maastossa jänistä ajamassa, tuntui kulkevan.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kesä(metästys)lomalla

Eilen Taika harjoitteli jänishommia. Metsään mentiin aamuhämärissä jotain vähän kahdeksan jälkeen, mäen päältä Taika löysi yöllisen jäljen ja  ajo lähti kolmen vartin päästä noin kolmensadan metrin päästä. Melkosta ruttuuttamista ajo oli, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, no paljon oli katkoja mutta ajo kuitenkin jatkui kaksi tuntia jonka jälkeen ammuin jäniksen palkkioksi. Taika selvitteli pitkätkin tieosuudet kunnialla osan mykkänä mutta kuitenkin..
Siinä se nyt pötköttää  



Martta sai tänään liikuntaa. Ensimmäinen jäljitys oli pitkä, jotain pari kilometriä ja päätyi louheen. Sitä yritettiin hätistellä jalkeille mutta eipä lähtenyt, liekkö ollu suppari. Muutaman sadan metrin päästä löytyi uusi jälki ja ajo lähti melko nopeasti, ajoa noin 20 minuuttia joka loppui kuin seinään kiihkeästä ajosta tiheään kuusikkoon. Kävin paikalla mutta en löytänyt puista mitään eikä louhojakaan ollut. Näätä tai ilves? Otin koiran kiinni ja siirryin toiseen paikkaan, jälki löytyi pellolta, haki noin puoli tuntia ja rusakko ajoon. Oli muuten hyvässä kunnossa kaveri, lihava kun mikä, maha melkein maata viisti. Siitäkö johtui vai rusakolle tyypillisestä käyttäytymisestä kun ei metässä juossut yhtään ja ajo lopahti isommalle hiekkatielle melko nopeasti. Martta otti vielä metsäjäniksen (tai ainakin niin arvelin vaikka en sitä nähnytkään) ajoon tämän samaisen tien laidalta, pari lenkkiä metsässä ja ajo taas samalle tielle, josta kytkin koiran koska autoliikennettäkin tuntui olevan.
Jossain oli koira venäyttänyt jalkansa kun kotona huomasin vasemman etujalan olevan turvoksissa koko jalan mitalta.
Eriparitassut


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Viikonloppu mehässä

Niin se taas viikonloppu vierähti. Lauantaina vein Martan sellaiseen maastoon missä luulin ettei kettuja ole. No olihan siellä yölliset jäljet, niitä koira jäljitteli parin kilometrin matkan ja kettu löytyi ihan kylän kupeelta, railakasta ajoa puolitoista lenkkiä eli noin puoli tuntia ja kettu louheen. Ajattelin rassata otuksen ulos mutta toisin kävi, sinne jäi. Martta otti lähistöltä jäniksen liikkeelle mutta ajoa ei kestänyt puoltakaan tuntia ja tiellehän se hävis.
Sunnuntai aamuna Martta irti perinteisesti hyvälle kettualueelle, mutta liekkö aamulla alkanut lumi-/vesisade vaikeuttanut ketun jäljen löytymistä kun kettua ei löytynytkään. No eipä hättee löythän sieltä jäniksen hajut ja hyvän ajon koira tekikin, noin 2 tuntia ja 30 minuuttia ajo kesti ennenkuin kytkin Martan. Osaa kettukoira näköjään jänistäkin kyyditellä kun repolaista maastosta ei löydy. Ajossa Martta on melko rauhallinen ja hukkatyöskentely pienialaista (aluksi), tietkin kulkee.
Ajokiemurat
Taikakin pääsi mehtään molempina päivinä. Lauantai iltapäivällä jäniksestä perslähtö, harmittaa kun en ollut hereillä äänityksen kanssa ajokoirajärjestön kilpailuun, oli sen verran railakas lähtö nimittäin :) Ajoa kolmisen varttia jona aikana näin jäniksen puolenkymmentä kertaa tuossa Outolammen lähellä, tykkäsi juosta samaa jälkeä edestakaisin tämä. Otin pennun kiinni kun läheisen talon laikka tuli mukaan juhliin. Ihan kivasti selvitteli hukat Taika, josko tästä vielä koira tulisi..
Taikan ajo kaikkine hakuineen
No kävihän se Siirikin verryttelemässä lauantaina iltapäivästä. Ajo lähti kaukaa ja meni suoraan tielle josta rakas vaimoni kävi koiran palastamassa pois. Itse olin samaan aikaan Taikan mukana.
Rilla mummo vietti viikonlopun sisäkoirana, tykkäsi selvästi.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Lohkon reissu

Eipä natsasnnu ei. Kilvan paikka jäi haaveeksi tälläkin kertaa Siiriltä. Lauantaina vajaan tunnin ajo ja toista ei löytynyt, sunnuntaina sataminuuttinen eikä taaskaan toista ajoa. Niin se vaan on että ajettavat on ensin löydettävä ennenkun pystyy niitä ajamaan, mikä lie muuttanut Siirin hakutyylin kun nuorempana ajot lähtivät yleensä nopeesti ja varmasti. Nyt kai koira tarttuu vanhempaan jälkeen ja koittaa sitä selvitellä ja aikaa palaa..tiedä häntä, mutta muutosta hakutyylissä on tapahtunut. Ajot kyllä on kulkeneet etenkin esteissä, mm. tänään tieajoa kilometritolkulla ja tieltä pois hyppyjen selvittely nopeasti.
Häviäminen on kettumoista, mutta kaikki kunnia jatkoon päässeille Tytille, Oskulle ja  Muuville!
Kotiintuomisina kuitenkin eniten havaintoja ajettavasta palkinto, ruskea kirjekuori :)

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Martalle kettu ja Taikalle tieajotreeniä

Eipä mennyt tämäkään päivä ilman komeeta kettuajoa ja kaatoa Martalle. Haku kesti noin pari tuntia, liekkö syynä se että laskin koiran irti vasta yhdeksän maissa ja suurimmat hajut olivat hävinneet vai mikä. Kettu löytyi loppujen lopuksi noin vajaan kilometrin päästä irtilaskupaikasta. Ajoa kesti kaikkiaan kolmisen tuntia, tosin kettu oli kahteen kertaan kiven alla hetkisen.
Kyllä kettujahdissa on oma viehätyksensä, nyt sen on tajunnut kun on kettua ajava koira. Eikä nuo heti reikäänkään mene näköjään, ainakaan Martan ajosta kun ei ole kiinniottavaa mallia.


Silläaikaa kun Martta kyyditteli kettua Taika oli saanut pihajäniksen liikkeelle. Tykkäsi juosta tänään tietä pitkin, ajoa noin puoli tuntia katkoineen. Koira selvitti puolentoista kilometrin tien molempiin suuntaan, välillä jopa haukkuen :).

lauantai 11. lokakuuta 2014

SIIRISTÄ PIIRINMESTARI 2014

Niinpä se napsahti kohilleen! Lievää parannusta karsintakokeesta tuli.
Ensimmäinen haku 8 minuuttia ja ajo 84 minuuttia, toinen haku oli pitkä rapiat kaksi tuntia, mutta ajo täysi 120 minuuttia, tulos 81.75 P. Matkaa gepsin mukaan noin 60 km kokeen aikana. Kahden viikon  päästä Kangasniemelle Lohkon kisoihin.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Iltarimpsalla

Joskus vaan kannattaa lähtee, niinkun tänä iltana. Martalla hakua 6 minuuttia, ajoa 10 minuuttia ja kettu nahkurin orsille. Sitte vuan kotio iltapalukalle lihapatojen ääreen. Päivätöissä käyvän on käytettävä valoisa aika tehokkaasti.
Huomenillalla Taikalla pupua ettimään kotimaastosta, siksi kotimaastosta kun meillä on tuo tottelevaisuuskoulutus vielä pahasti kesken eli autoon ei tämä otus suostu tulemaa kun hihnan päässä.
Martta ja repovainaa

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Vartilla jatkopaikka :)

Siirin piirin karsinta ei sujunut niinkun strömssössä. Yön ja aamun kestänyt vesisade ja navakka tuuli vei yöjäljen, eikä pupuja meinannut löytyä ei sitten millään. Ensimmäinen haku kesti karvan verran yli kaksi tuntia ja ajosta ei tullut sitten yhtikäs mitään, lähtö oli ihan napakka mutta liekkö ajettava ollut pieni jänis kun ei juossut kun vartin ja nekin samoja latujaan. Toinen haku kesti myös karvan yli kaksi tuntia eli ajo lähti yliajalla, puoli tuntia kuunneltiin ennenkuin saatiin Siiri kiinni, sillä hetkellä tie hukka. Mutta eipä mennyt hyvin kaikilla muillakaan: oli luopuneita ja tyhjiä hakuja ym. Sijoitus Siirille neljäs ja jatkopaikka, no joskus näin. Piirin kisat on parin viikon päästä Juvalla, nyt jäi kyllä parantamisen varaa!
Testasin tänään iltapäivällä vielä löytääkö se Siiri jänöjä vai ei, ensimmäinen haku 20 minuuttia ajo lähti noin puolen kilometrin päästä, ajettavana iso jänis, ajoa puoli tuntia ja loppuhukka pitkän tieajon päätteksi isomman tien laitaan. Toinenkin jänis löytyi, nyt ajettavana pieni jänis joka juoksi taas samoja pieniä lenkkejä (sama ollut ajossa aiemminkin) no ajoa kesti 50 minuuttia ja otin koiran hukalta pois. Nyt viikko huilia ja viikonloppuna jatketaan.
Martta sekä Taika ovat kehittyneet tämän syksyn aikana ihan mukavasti. Taikalla haku on vielä hakusessa mutta tänään haki napakasti, ensin toi pelkän jäniksen jalan näytille mutta vajaan puolentunnin jälkeen lähti ihan elävä jänis liikkeelle, ajoa noin puoli tuntia ja hukka tielle.
Martta on seka-ajuri kettu, supi ja jänis kelpaa todistetusti, todennäköisesti myös ilves. Aika ei tule tämän koiran kanssa metässä pitkäksi.
Kuva riistakamerasta lähinurkilta

keskiviikko 27. elokuuta 2014

Treeniä treeniä treeniä

Kas kummaa kun sattu nuo kesälomat just alkamaan elokuun 20. jälkeen. Se tietää, että koirat saa taas kyytiä!
Aloitetaan vanhimmasta eli Siiristä (Rilla on jo eläkeläinen): Ensimmäisenä iltana ei löytänyt hyvästä yrityksestä huolimatta, seuraavana aamuna noin tunti hakua, ajoa 3 tuntia ja ajosta kiinni , mukaan mahtui yksi puolentunnin hukka ja muutama pienempi.
24.8. hakua parisen tuntia ja sen jälkeen suoraviivaista ajoa suoraan Martan harjoitusmaastoon ja pian sen jälkeen loppuhukka tielle, ajoa noin puoli tuntia, ajettava saattoi olla kettu.
27.8.hakua puolitoista tuntia, ajoa tunti jonka jälkeen koira kiinni. Ajettava oli pieni jänis. Otin muutaman videonpätkän kun tykkäsi esiintyä tämä jänis.




Martta irti 20.8. aamusta, haki noin 2 tuntia ja ajoi 20 minuuttia, tuona aikana pupu ennätti tehdä melkoiset syheröt pienelle alalle että siihen se ajo sitten loppui.
22.8. hakua taas pari tuntia ja ajoa 20 minuuttia ja loppuhukka tielle.
24.8. haki 10 minuuttia ja kiivasta ajoa saman verran, mysteeriksi jäi mikä tämä otus oli. Tunnin parin päästä tuli sitten Siirin ajo samaan maastoon jota yhdessä vähän matkaa jatkettiin. Kiinni otettaessa huomasin, että Martan kirsussa oli noin 4 cm haava, olisiko ollu piikkilanka tms. Huilia siis tälle koiralle.

Taikaa olen käyttänyt pieniä pätkiä aamusta ja illasta. Yksi noin puolen tunnin ajo on saatu, Taikan haukku on kyllä kivaa kuultavaa, se on kuuluva ja melko tiheä (tiheys n.100 max)sekä intohimoinen. Haku ei vielä ole niin määrätietoista kun se voisi olla. No koirahan on vasta vuosi ja risat.

Niinkun näkyy harjotusta vielä tarvitaan ainakin nuorimmaisille. 
Yritetään päivittää tapahtumia vähän viimeaikaista innokkaammin, mm. näyttelyissä on käyty. Maria lupasi raapustella jotakin.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Taika & co 1-vuotta

Meillä näitä synttäreitä nyt riittää. Tänään on Taikan ensimmäinen syntymäpäivä! :) Taika ja sen kuusi sisarusta olivat Siirin toinen pentue. Päivän valon vuosi sitten näki neljä tyttöä ja kolme poikapentua. Synnytys sujui hienosti A-kätilön avustamana ja pentue oli oikein hieno ja tasalaatuinen, potria vaaveja joka iikka. :)

Pentue päätettiin nimetä t-kirjaimella. Taikasta on vuodessa kasvanut oikein kaunis nuori neiti, vaikka aika kakarahan se toki vielä on. Hassuttelija ja sellainen pirskahteleva tyyppi. Jänistäkin ehti heti ensimmäisellä kaudella pariin otteeseen ajella eli toiveissa on kelpo jänisajuri. Myös Taikan sisarukset ennättivät kaikki tositoimiin. Hienoa!



sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Martta & co 2-vuotta

Heipparallaa! Pari vuotta sitten näihin aikoihin jännitin melkolailla. Siirin maha oli valtava ja h-hetki käsillä. Oli Siirin ensimmäisen pentueen laskettuaika ja minulla työpäivä edessä, Arilla oli "isyysloma". Koska samana päivänä oli ja on myös äitini syntymäpäivä, olin sopinut lähteväni sen kunniaksi vielä paikallisraveihin töiden jälkeen, vaikka silläkin uhalla etten näkisi pentujen syntymää.

Loppujen lopuksi ennätin hyvin kotiin ja ehdittiin käydä saunassakin ennen kuin alkoi tapahtua. Myöhemmin Ropiniksi nimetty urospentu syntyi koiratarhaan, jonne Siiri väenvängällä Arin veti. Loput kahdeksan vaavia saivat syntyä sisällä niille valmisteltuun pentulaatikkoon. Yhdeksää pentua synnytettiin kahden kätilön voimin kahdessa vuorossa. Alkupäästä apurina toimin minä (taisi olla silloinkin jalkapallon mm-kisat käynnissä...), loppupäästä vaihdetiin vuoroja. Meille lopulta jäänyt Martta syntyi käytännössä samaan aikaan siskonsa Helinän kanssa, puolituntia ensimmäisenä syntyneen urospennun jälkeen. Muiden pentujen kohdalla välit olivat puolestatunnista pidempään. 

Koko ruljanssi sujui hienosti ja yhdeksän uutta ajokoiran alkua oli syntynyt viidessä ja puolessa tunnissa!




Lämpimät onnittelut kaikille päivänsankareille!

Toivoo M ja Ruunajoen kennel

PS. Kuvien näkyvyyden kanssa on ollut jotain häikkää, pahoittelut siitä.

torstai 29. toukokuuta 2014

Mopoilua

Alkaa olla aika lenkittää koiria syksyä varten, itse lenkitän mopolla kaksi koiraa kerralla, kolmatta en vielä ole uskatanut ottaa kun nuo nuoret on vielä pikkusen arvaamattomia. Tarkoitus olisi, että alkuun tehdään kerran pari viikossa 10-15 km lenkejä. Rillaa ei enää mopoiluteta, mutta pieniä kävelylenkkejä mielen virkistykseksi tehdään.




sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Puumalan ryhmänäyttely 24.5.14

Moikka pitkästä, pitkästä aikaa! Ajokauden loputtua, on bloginkin päivittely jäänyt ihan olemattomiin. Koitetaanpa parannella vähän tapojamme... Koirat voivat hyvin, vaikka varsinkin nuoremmilla tuntuu aika käyvän välillä pitkäksi. 

Eilen Ruunajoen- koiria nähtiin Puumalan ryhmänäyttelyssä kolmin kappalein. Kasvattajana se on aina ilo, kun kasvatteja viitsitään käyttää näytillä. (Tähän tietysti on nyt sitten monta eri näkemystä, mutta näin naisihmisenä arvostan kyllä, vaikken itsekään mikään näyttelykonkari ole.) Omista koirista meillä edusti Martta, joka kyllä ylitti odotukset täysin. Läksin varovaisen toiveikkaana "jos nyt EH saataisiin, jos ei, niin H:kin on hyvä". Toisin sanoen, odotukset eivät olleet kovin korkealla, pessimisti ei pety ja niin edelleen.

Martan tulos oli kuitenkin AVO ERI AVK 2!! 




Arvostelu:
Tasapainoisesti rakentunut feminiinen, linjakas narttu. Koon alarajoilla. Hyvät pään linjat, hyvin kulmautunut. Hyvä turkin laatu ja väritys. Luonne 1.

Martta mitattiin 52 senttiseksi, vaikka tuomari hieman itsekin epäili tuloksen todenmukaisuutta... Pieni koko maksoi tällä kertaa sen ykkösen ja SA:n. Katsomoon oli kuulunut tuomarin pohdinta asiasta. Noh, ei me tästä masennuta ollenkaan. Martta käyttäytyi asiallisesti, ei aristellut tuomaria ja oli kaikinpuolin hieno - en voi olla pettynyt. :) Ehkä seuraavalla kerralla teen pari juttua toisin, josko niitä lisäsenttejäkin saisi?






Kasvateista kehässä nähtiin Martan veli Ropin nuorten luokassa ja viime kesäinen Taimi junnuissa. Näyttely oli ensimmäinen molemmille ja tuloksena: Taimi JUN EH JUK 1, Ropin NUO H. Varsinkin Taimista tuomari tykkäsi ja ennustelikin siitä kaunista koiraa kunhan kehittyy valmiiksi asti. Hyvä meidän joukkue, tästä on hyvä jatkaa!

Seuraava näyttely lienee sitten Juva heinäkuussa? Päätöksiä ei vielä ole tehty, mutta kesäaikaan niissä käydään, jos käydään. Ja lyhyt matkakin olisi. Debytoiko siellä Taika? Lähteekö Martta serti-jahtiin? Vai kenties Neri veteraaniluokkaan? Vai koko lauma? Mitä asiaan sanoo A? Se ei varmaan kohta lähde enää mukaan, jos tuota koko revohkaa meinaan mukaan ottaa... Niin ja vielähän olisi Siiri ja Rillakin... :D

Terkuin, M

Ps. Oli muuten jommosen hikinen päivä, alla Martan viilentymistyyli.

(kuvat: Sanna P.)



maanantai 10. maaliskuuta 2014

Vielä vähän fiilistelyä

Pidettiin kettujahtipäivä helmikuun loppupuolella. Mukana kaksi ajokoiraa, yksi luolakoira ja noin kymmenen miestä. Tuloksena kaksi kettua ja yksi karkasi. Kuvassa oman koiran (Martan) ajokiemurat.
Ensimmäinen kettu saaliiksi heti aamusta ja toinen iltahämärissä. Väliin mahtui kolme ohilaukausta.

Perskuta, se loppu!

Ajatuskausi nimittäin. Koirat lojuu tarhassa pitkästymässä ja isäntä sohvan nurkassa, syksyyn vielä melkein puoli vuotta.. Kohtapuoleen, kunhan kelit kuivahtaa, aletaan lenkittämään luppakorvia ja sittenhän kohta on jo taas syksy.
Viimeisimmän pentueen koirista kuului hyviä uutisia, kaikki syttyivät ajamaan, osa jopa tosi pitkiä ajoja ja kaatojakin saatiin. Kotiin jäänytkin (Taika) ajeli, muttei mitään "vanttastisia" ajoja, pätkiä pätkiä. Kehitystä kyllä tapahtui ja viimeinen ajo oli jo "lupauksia antava". Intoa, vai liekkö puupäisyyttä, tuntuu kyllä olevan, hukalta ei nimittäin tulla huusi tuo ukko vaikka millä äänellä. Taitaa tästäkin tulla seka-ajuri, tuntuu kelpaavan sekä jänis että kettu.

Tässä erään pennunomistajan viesti kauden päätteeksi:


Terve,

Yritin oheista laittaa kommenttina Ruunajoen sivuille, mutta tarina oli kaiketi liian pitkä. Luin siis kirjoituksen Taikasta ja siitä kuinka hän ei halunnut hukkapaikalta kotiin lähteä.

Tyynellä on tuota samaa taipumusta, eli jos pitkä hukka tulee niin ei suostu työmaalta lähtemään, vaikka kuinka kutsuisi tai viheltelisi. Päivien päätteeksi on usein tullut tuollaisia pitkiä selvittämättömiä hukkia, mutta johtuvat kaiketi koiran väsymyksestä. Silti vietti on niin kova, että ei halua hommaa jättää kesken. Väsymyksen olen huomannut hyvin siitä, kun koira ei enää aktiivisesti etsi tuoretta uutta jälkeä, vaan pyörii jo kerran kulkeemaansa lenkkiä ympäri toistuvia kertoja. Näissä tapauksissa olen käynyt sitten metsästä koiran hakemassa.

Hukan selvittelyssä on kyllä kuitenkin tapahtunut paljon kehitystä tämän kauden aikana. Alussa koira ajoi hyvin ekaan mutkaan/paluuperään ja tuli aina tämän jälkeen omia jälkiä takaisin. Nyt tuo takaisintulo on jäänyt pois, kun osoitin koiran aina takaisin hukkapaikalle. Itsenäisyyttä on tullut lisää ja nyt koira jää hukkapaikalle selvittämään jälkeä. Hyviä ajoja on ollut useita tälle kaudelle. Eilen yhtäjaksoista ajoa oli 40 min jonka jälkeen vajaan puolentunnin hukan selvitys ja tämän jälkeen 30 min ajoa. Ampumapaikkojakin olisi kaiketi ollut useita, mutta yksin kun olen metsällä niin en ehtinyt ennen ajettavaa sopiviin kohtiin. Ensimmäinen kaato siis uupuu vielä ja se hieman harmittaa... Tosin tuskin tuo piloile menee vaikka kaato siirtyisinkin ensi kauteen... Tänään täällä meillä on niin karmea vesikeli joka on siloittanut kaikki paikat peilijäähän, että jäi lähtemättä metsään. Lisäksi eilinen metsäpäivä taitaa näkyä koirassa vielä tänäänkin väsymyksenä. Katsotaan jos viikolla vielä kävisin koittamassa ennen kauden loppua. Muuten ollaan aktiviisesti hyödynetty kaikki viikonloput ja vapaat.

Tyyneä on kiinnostanut tähän mennessä ainoastaan jänis. Tämä on todella positiivista, sillä metsästän alueilla missä on paljon myös valkohäntäpeuroja ja niille ylläpidetään ruokintaa. Sorkan jäljet eivät siis ole aiheuttaneet ongelmaa (ainakaan toistaiseksi). 

Ajossa ääni on kuuluva ja haukkutiheys on hyvä. Tähän menessä koira ei ole "herätellyt" jäljelle, vaan haukku alkaa siinä vaiheessa kun jänis on saatu ylös.

Haluaisin kiittää mukavasta, terveestä, hyväluonteisesta ja erinomaisen vietin omaasta metsästyskaverista! Katsotaan miten ensi kausi lähtee liikkeelle, josko sitä lähtisi koeuraa (niin isännän kuin koirankin) avaamaan.

Liitteksi laitoin kuvan eilisisistä ajokiemuroista. Matkaa tuli Tyynelle kaikkiaan 26 km. Paikantimena Garmin Astro 320.


Kuulostellaan taas!

Terveisin,

Mikael
Tyyne pikkupentuna

torstai 20. helmikuuta 2014

Turkisriistaa pukkaa

16.02.2014
Martan kans taas metillä. Aamusta satanut sentin lunta ja lämpötila nollan yläpuolella. Koira tieltä nousevalle ketun yöjäljelle, ajo alkaa muutaman sadan metrin jäljityksen jälkeen. Suoraan tielle, pikku pätkä metän puolella ja taas tielle ja sieltä jäälle jne. välillä naapuriseuran puolelle ja taas takaisin omille maille. Välillä pantiin toinen koira ajoon ja taas Martta uudelleen. Muutamia näköhavaintoja oli ja ampumaankin päästiin. Lopulta Martta sai ketun kiinni, ei mennyt kiinni vaan haukkui paikoilleen kuusen alle. Paras vauhti kepsin mukaan 37 km/h ja haukkutiheys 137/min juuri ennen kiinni ottoa. Ajo alkoi 9.15 ja kettu nurin 13.10.


Aika surkee kameramies


Illansuussa vielä Taika mettään. Haku noin tunti ja sitten lähti ajo, kettu taas! Oli ollut makuulla pari metriä korkean siirtolohkareen päällä. Ajoa noin parikymmentä minuuttia ja otin koiran kiinni. Samaan aikaan oli jänis lähtenyt liikkeelle läheltä ketun makuuta, eli vein koiran sinne. Ajoa noin 10 minuuttia ja ikuinen hukka. Taika vaan ei suostunut lopettamaan hukan perkausta, ei sitten millään. Seittemään asti oottelin ja lähdin pikkuhiljaa ajelemaan autolla poispäin. Taika lähti perään mutta ei antanut kiinni matkalla vaan juoksi auton perässä kotiin asti. Pihalla antoi kyllä hyvin kiinni, että silleen.

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Kettuajo ja rusakko

9.2.2014
Martta metässä tänään. Tauti on takana, hyvä homma. Keli vähän nollan yläpuolella, eilen satoi sentin pari uutta lunta, eli tuoreet jäljet erottu vanhoista. Koira hakemaan 9.02, ajo 9.49, ajoa tunti ja kymmenen minuuttia sitten kettu meni maan alle. Yksi näköhavainto,liian kaakana oli haulikolle. Louhosta ei saatu pois.
Sillä aikaa kun kettua yritettiin louhesta ulos Martta otti rusakkoajon, ajoa noin puolitoista tuntia. Hukkia mahtui väliin mutta eipä ollu helppo ajettavakaan.

Martta ja ryssänjänis

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Taikan ensimmäinen

5.2.2014
Vapaapäivä ja missäpä sitä muualla kuin metässä. Tarkoitus oli ottaa tarhasta Martta ja lähteä ajattamaa kettua, kun menin tarhaan siellä yskittiin taas ja ihan kuorossa! Siiri ja Martta yskässä. Otin sitten Taikan kun sillä alkaa yskä olla jo takana.
Matkalla maastoon löysin ilveksen jäljet, leveys 8 cm. Martalla olisi tarkotus kokeilla joskus ilveksen ajoa, luulenpa että ajaa.
Löytyihän ne jäniksen jäljetkin siispä pentu irti. Hakua jotain tunnin verran ja ajoa 5 minuuttia ja jänis reppuun. Taika söi sisäelimet kun ensin vähän jäähtyivät ja tunnelmat olivat korkealla, koiralla ja isännälläkin. Taika ajaa nätisti aina ensimmäiseen mutkaan tai paluuperään asti, mutta hukan selvittely ei vielä onnistu, töitä on siis tiedossa. Tulee aina verrattua Siiriin joka tuossa iässä ei apuja tarvinnut, mutta se olikin poikkeuksellisen varhaiskypsä.


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Ketulle liikuntaa


Martta vuorostaan töissä kuten jo eilen lupailin. Ketun jälkiä paljon, alkaa kiima kai vaikuttamaan. Yhelle jälelle usutin Marttaa jota se seurasi noin puoli kilometriä ja jäi pyörimään mäen rinteeseen ja hetken päästä tuli pois. Kävin tarkastamassa paikan ja huomasin ketun ainakin joskus olleen vanhan juurakon alle kaivetussa onkalossa. Yritettiin saada otusta ulos muttei tullu, tosin jäi kyllä epäselväksi oliko siellä kettu vai ei. Koira pyöri edelleen alueella saamatta otusta liikkeelle (kartalla tuo sininen sammakonkutu oikealla), siirryttiin muutama sata metriä, löytyi tuore jälki ja AJO alkoi. Näimme ketun kun se ylitti tien noin 70 metrin päästä. Ja sen jälkeen sitä kettua ei nähtykkään.
Ajo kulki mukavasti metsässä, jäällä ja tiellä, pisin yhtäjaksoinen tieajo oli 8 km, osa aamulla aurattua valtion tietä. Ajoa rapiat 2 tuntia ja matkaa päivän aikana koiralle 55 km. Ajossa keskinopeus 13 km/h, huiput jäällä 31 km/h. Ajo loppui tielle kun ketun ja koiran välistä meni auto, ja samalla Martta löysi tien vierestä jäniksen yöjäljen. Lyhyen haun jälkeen varttitunnin jänisajo. Otin koiran kiinni ja lähettiin kotio.
Martalle hyvä päivä, passimiehet vaan oli aina väärässä paikassa, ei tosin paljon mutta riittävästi.


lauantai 1. helmikuuta 2014

Siiri ajelemassa

1.2.2014
Näin se alkaa jäniksen metästyskausi olla loppusuoralla, enää muutama viikonloppu. Tänään laskin Siirin aamulla yheksän maissa irti, yöllä oli satanut lunta noin 5 cm. Haku kesti noin 2 tuntia, samoin ajo. Näin jänön 4 kertaa ja sain pätkän videota ajosta joka näkyy tuosta linkistä: http://youtu.be/v-S8wlNNqBA ajoa tuossa kohtaa takana puolitoista tuntia ja jänis oli mennyt samasta kohtaa jo kolme kertaa. Tussari ei mukana tällä(kään) kertaa. Ajossa oli pikku katkoa melko paljon muttei juurikaan paria minuuttia pidempiä hukkia. Huomenna Martalla kettuja siirtelemään.
Koiriamme on vaivannut yskä, ensin Martassa ja nyt Taikassa ja Nerissä. Tuntuu olevan sitkeää sorttia kun kestää pari viikkoa. Käytin Marttaa lääkärissäkin mutta mitään ei löytynyt kurkusta, yski ja kakisteli vaan kovasti. Neri makaa nyt peiton alla ja tärisee, lienee kuumetta. Toivotaan pikaista paranemista.



lauantai 11. tammikuuta 2014

Kapikettu

Kapia ketuissa
Tänään oltiin Martan kanssa kettuja hätyyttelemässä. Koira haki noin tunnin verran ennenkuin ajo lähti. Ajo eteni melko suoraviivaisesti naapurikylän puolelle, kettu juoksi paljon teitä ja järven jäitä missä oli vaikeuksia koska jää oli lumeton. Lopulta kettu meni kivilouhikkoon josta onnistuttiin repolainen hätistelemään liikkeelle ja siihen pääsin ampumaan, kettu ei heti tipahtanut vaan Martta sai sen kiinni pikku ajonpätkän jälkeen. Alkoi seisontahaukku jota kesti pari minuuttia ja sitten koira ravisteli ketusta viimeiset hengen rippeet.
Kettu oli kapinen ja haju kuvottava. No sittenpä apteekkiin, pesulle ja strongholdia niskaan.


Illan suussa vein vielä Taikan metsään. Yöllisiä jäniksen jälkiä näkyi jonkin verran, Taika haki noin puoli tuntia ennenkuin ajo lähti. Ajoa kesti reilun tunnin verran, hukkia tosin toinen puoli. Paluuperien selvittely ei vielä oikein onnistu, mutta pikku avustuksella niistä selvittiin.
Hieman kateellinen (positiivisesti) olen muiden pentujen omistajille koiran alut ovat ajelleet useamman tunninkin ajoja, mm. tänään soitteli urospennun omistaja että hänen koiransa ajoi kaksi tuntia ja otettiin vielä ajosta pois, ja monelle pennulle on jo saatu kaatoja.