sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Huippukelit

No nyt se on pupu ammuttu Ruskallekkin! Tunnin ajo se oli ja ihan nakutteli kuin vanha tekijä. Saalis ei ihmeemmin kiinnostanut, hyvä ettei pelottanut. Sisälmykset ei oikein maistuneet ennenkuin illalla kun olivat jäähtyneet. Ihan kuin pentu olisi ollut loukkaantunut kun menin pelikaverin poistamaan muonavahvuudesta.
Kattelenpaha muualle
Taika kunnostautui eilen ajamalla yli kuuden tunnin ajon. Olihan siinä hukkiakin välissä mutta kaikki selvitti ja otin ajosta kiinni. Jänis yritti alkuun eksyttää koiran juoksemalla ajettua jälkeä useamman kerran, ja ajon alussa siihen hukkaa tulikin mutta mitä pidemmälle ajo jatkui sen varmempaa se oli, eikä jäniksen "tolitus" enää haitannut. Jänistä ei vahingoitettu :)
Melko pieni reviirinen jänis
Martan kanssa kävin porukan kettujahdissa naapurikylällä. Hyvin oli jälkienhakijat työnsä tehneet, kettu oli jo kierretty valmiiksi lenkkiin. Eipä muuta kun koira irti. Ajo alkoi melko pian ja päättyi yhtä pian. Reikään meni. Samaan aikaan passi oli nähnyt toisen ketun, siispä koira kiinni ja sinne. Ei siitäkään pitkää ajoa tullut kun kettu päätti mennä siirtolohkareen alle. Luolakoiraa ei mukana ollut joten sinneppä jäivät molemmat ketut. Ensi viikonloppuna jatkuu, ja päättyy..

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Taikan, Ruskan ja Martan edesottamuksia

Kausi kääntynyt lopuilleen ja kelit ei kun paranee. Menneenä keskiviikkona pitelin kesälomapäivän, se tarkoittaa tietysti sitä, että suuntasin metsään koirieni kanssa. Vuorossa Taika ja Ruska. Taikan laskin rantapellolta irti, edellisyönä oli puput käyneet tekemässä tuhoja omenapuun taimille, siis rusakolle siirto jonkun muun iloksi. Hakua tuli tai ei sitä tullut kun ajo lähti saman tien pellon laidesta, rusakko siitä oli lähtenyt huomaamattani. No ajo suoraan tielle ja siitä isommalle tielle, matkaa kertyi 2,5 km ja sitten hävis. Hukkaa selvitellessään koira sai toisen rusakon ylös ja tulos oli sama, tielle ja toiselle tielle ja ikuinen hukka.

Tapansa mukaisesti Taika ei antanut kiinni eli jäi työmaalle kun lähdin Ruskan kanssa eri alueelle. Hakua puolisen tuntia ja ajoa puolitoista tuntia, välissä oli hukkaakin. Jänis jäi kuitenkin ampumatta vaikka olin ajatellut pennun palkita. Ensi kerralla sitten. Ruska on lupaava ajurin alku.
Ruskan ajo
Eilen ja tänään jahdattiin Puumalan viimeistä ja ainoaa lupailvestä. Eilen sain itse motitettua ilveksen motti oli melkosen iso mutta motti kuitenkin. Passimiehet paikoilleen ja Martta jäljelle. Hakua 30 minuuttia, 2,5 kilometriä ja ilpo liikkeelle. Haukku oli aluksi varovaista, sellaista 30 haukkua minuutissa ja matalaa. Oliskohan Marttaa jännittänny, tai sitten ilves oli karkonnut jo aiemmin. Herättelyä ei ollut. Ajoa taisi tulla tarkalleen 25 minuuttia loppua kohti kiihtyen, ajo loppui melkein pystysuoran jyrkänteen kohdalle missä oli louhikko. Sinnehhän se otus piiloutui, ja sinne jäi.
Tänään mahdollisesti sama ilves saatiin mottiin uudelleen noin 10 km päässä edellispäivästä. Kuviot samat, ja Martta yöjäljelle. Hakua vähän vajaa 3 km ( tutka ei toiminut koko aikaa) ja sitten pieni pätkä ajoa. Louhessa taas! Metsästäjien onneksi ilves oli näkyvissä kallion halkeamassa ja lupa tuli käytettyä.

Ilvestyöskentelyistä jäi hyvä maku koirasta, erityisesti miten hyvin kylmä jälki kelpasi. Koira on selvästi (ainakin vielä) varovainen eli ei revitä itseään. Louhelle tietysti saisi jäädä haukkumaan ainakin joksikin aikaa ja pieni herättely ei olisi pahasta näissä hommissa, nämä saattavat korjaantua kun kokemusta karttuu.

Martta ja ilves. On sillä pitkät kintut :)

Sinne se meni