Alkukauden hommia

Taas on pari kuukautta kulunut viime päivityksestä ja eletään vuoden parasta aikaa.
Pentueen kanssa oli epäonnea, henkiin jäi vaan kaksi narttua. Harmitus oli suuri, mikä muille tuli jäi mysteeriksi. Näin se luonto tekee jalostustyötä, näin se vaan kuuluu mennä, kasvattajan tie on kivinen.
Mutta nämä jäljelle  jääneet sitten ovatkin aivan huippuja ja ja nyt kahdeksan viikkoisena (melkein) sisäsiistejä, joka toinen kerta menee ihan oikein ja joka toinen sitten ei. Kamalan mukavia he kyllä on ja nimetkin on annettu, mutta esittely sitten myöhemmin.

Alkusyksyn ajot ovat olleet niitä tavallisia alkusyksyn ajoja, pisimmät jänisajot tunnin luokkaa ja kettuajot parin tunnin mittaisia. Varovasti on treenaus aloitettu kun ilmat on lämpimiä ja ei nuo koiratkaan ihan täydessä tikissä vielä ole. Puolenkymmentä supikoiraa on Martta napsinut sivutuotteena ja yhden mäyrän.

Supin penikka se siellä Martan käsittelyssä

Taikan ongelma tuntuu edelleen olevan löytäminen, ajot on kivaa kuunneltavaa siinä on vauhtia ja tietkin alkaa mennä.
Ruskaa vaivaa vielä linnut, pikkulinnut, vähän isommat linnut ja isot linnut, niitä vaan pitää haukkua. Jänisajot on olleet melko mukavia, ääntä tulee kuin saunan katolta ja esteet menee. Kun lopettaa nuo tipu-hommelit niin josko sitten kohta pitkään kokeeseen.
Siirikin on muutaman kerran käynyt jaloittelemassa, jänis löytyy ja kohtuudella tuntuu kulkevankin. Siiriltä ei enää odoteta ihmetekoja, näytöt on annettu, vietellään ansaittuja eläkepäiviä.

Petopentuja

Muutaman hyvin valvotun yön jälkeen ne viimein suvaitsivat tulla ulos, siis Martan esikoispennnut.

Siinäpä niitä, Takon ja Martan pikarakkauden hedelmiä. Kumman näkösiä?

Väsynyt mutta onnellinen

Viisihän niitä kaikkiaan vaan tuli yksi uros ja neljä narttua, no riittääpä maitoa ainakin kaikille. Kantoaika oli muuten taas hermoja raastava 66 vuorokautta ja kun kyseessä on ensikertalainen niin paljon on yli, johtunee siitä, että astutusajankohta lienee ollut hieman liian aikainen. Ensi kerralla tiedetään paremmin vaikka joku nimeltä mainitsematon täällä mainitsikin, että sitä ensi kertaa ei tule..

Uutta koirien kaulaan

Olenpas onnistunut lusmuamaan näistä hommista aika ansiokkaasti! Ehkä hyvä niin - on säilynyt jonkinlainen taso tässä blogissa. Heh. Nyt kuitenkin on "pakko" esitellä ajokkien uudet pannat, ovat nimittäin sen verran vetävät vermeet. Seuraa kuvatulva...

Tovin jos toisenkin, olen saanut etsiskellä Neri-koiran pantoja milloin mistäkin. Niillä on ollut kumma taipumus kulkeutua ajokoirien asumukseen ja jäädä sille tielleen. Niiden pantakalusto oli jotenkin retuperällä, eikä määrä ollut lisääntynyt suhteessa koirien määrään. Niinpä kun näin erään kasvattimme kaulassa valloittavan pehmeän pannan, olin heti utelemassa, mistä se on peräisin.

Kun sain tilauksen vetämään, kesti tasan kolme päivää kun jo ikionnellisena nostin postilaatikosta lähetyksen toinen toistaan söpömpiä pantoja! Nyt kelpaa ajokkien lenkkeillä mittatilauspannoissaan.

Tosiaan, pannat on koirien omien mittojen mukaan valmistettu, ja mikä parasta Suomessa. Niihin on valittu omien toiveideni mukaiset aiheet ja pehmusteet - kettukuningattarelle kettua, jänisvaliolle tietty pupuaihe ja nuoremmille vähän jotain hassua.

Pannoille jäi hintaa vähän päälle kymppi postikuluineen per kuono - ja sen olen valmis maksamaan kotimaisesta, käsinvalmistetusta pientuotannosta milloin vain!

Ai, mistä näitä saa? Kurkkaapa Suvituikun "Kotikutoiset" Kaulapannat!

Nuorimmaisten ymmärrys ei oikein riittänyt siihen, että olisi pitänyt poseerata. Varsinkin Ruska veti homman ihan lekkeriksi. Siiri taas ei vaivautunut kuvattavaksi ollenkaan!


Näyttelyturneella on kierrelty pitkin kesää ja niistä riittäisi kuvia tännekin laitettavaksi, jahka allekirjoittanut nohevoituu asian suhteen... Loppukaneettina todettakoon, että Martta antaa meidän jännittää edelleen eli ei pentuja toistaiseksi.

- Maria

Pieniin päin, kuitenkin

Pitkään näytti, ettei tänä vuonna Ruunajoella pentuja nähdä, mutta Martta vaan piti höperöitä jännityksessä. Pentuja tulee! Tässä vaiheessa kun laskettuun aikaan on reilu viikko näyttää ettei sieltä kovin isoa pentuetta synny. Männessä näkköö.

Muun joukkueen (myös Martta kävi ennen kun maha alkoi kasvaa) kanssa on käyty lähiseudun näyttelyissä, kohtuullisella tuloksella. Martalla on nyt kasassa kolme varaserttiä ja varacacib, Taikalla SA ja juniori Ruskakin kävi Rantasalmella ekoissa näyttelyissä tuloksena H. Saman pentueen urokset ovat tosi komeita noin niinku omasta mielestä, Riuskalla (lausutaan Aku) kaikissa kolmessa näyttelyssä ERI ja Ruutilla ja Rytmillä EH:t. Ensimmäisen Sertin kennelimme koirista sai Taimi. Kasvattajaluokkaan on osallistuttu kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla kunniapalkinto.
Tänä vuonna Ruunajokelaisia koiria näyttelyissä on nähty huomattavasti aiempaa enemmän, tästä kiitos Marialle, Jennylle, Lotalle, Nannalle ja Suville!

Kevätuutisia

Melko hyvin sattui arvaus kun arvelin Martan kiiman tulevan huhtikuun loppupuolella.
Koira on siis kiimassa ja sulholle soitettu. Torstaina käytän Martan testissä Juvalla, se näyttää milloin kannattaa startata kohti Kouvolaa. Pikkusen myöhäänhän tuo astutus jää, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Mahdolliset pennut syntyisivät heinäkuun alkupäivinä, imetystä noin kuukausi ja sen jälkeen emä saa levätä. Imetyksen lopusta ajatuskauden alkuun jää siis noin kolme viikkoa. Uskon, että kunto löytyy aika nopeasti mutta koiran ehdoilla mennään. Pennut pääsisivät uusiin koteihinsa elokuun loppupuolella, yhtä lukuunottamatta. Mutta monta muuttujaa on matkan varrella ennenkuin pennut on luovutettu.

Siirillä, Taikalla ja Ruskalla on kaikki ok. mitä nyt aika välillä meinaa pitkäksi käydä. Tuntuu tuo nuori polvi viihdyttävän itseänsä jahtaamalla toisiaan isossa tarhassa, no kuntoilua sekin.

Mopoilukausi koirakatraan kanssa on aloitettu, kokeilin neljää koiraa yhtaikaa ja hyvin meni omasta mielestä. Ruska oli kyllä toista mieltä eikä halua enää mopoilemaan.

MARTTA - LAPPEENRANTA KV 26.3.16

Ekojen kertojen päivä. Jaahans, kun metsästys- ja koekausi on ohi, alkaa meidän tyttöjen harrastukset. Martan kanssa aloitettiin näyttelykausi Lappeenrannan kv-näyttelystä. Pikkusenhan se jänskätti ainakin allekirjoittanutta, kun kyseessä oli molempien ensimmäinen sisänäyttely sekä ensimmäinen kv-näyttely. Martta otti paljon lunkimmin makoilemalla pitkin tekonurmea...

Kotiintuomisina tulos PN2 SA VASERT VARACA. :)

" Erinomainen rotutyyppi. Kaunis nartun pää. Hyvä, pitkä ja linjakas runko. Raajojen kulmaukset ja liikkeet hyvät. Eturinta saisi olla vahvempi. Lyhyt, karkea karvapeite. Loistava väritys.... " 

Mikäs tuollaista arvostelua on kuunnellessa ja lopputuloskin lämmittää. Ei näitä ennen ole meille jaettu. Leppoisin mielin näyttelyihin lähdetään kuitenkin tästäkin eteenpäin ja katsotaan, mitä tuomari on koirasta mieltä. Ehkä vähän korkeampi kilpailuvietti voisi olla esittäjälle hyväksi, mutta tässä touhussa, jos missä pahoittaa helposti vaan mielensä - kun ei ne koiran ajotaidot näyttelykehässä paljoa ratkaise. Eikä se tuomari katsele koiria niiden samojen ripsien alta kuin omistaja tekee - tottakai oma koira on aina kaunein. Kaikki otetaan, mitä annetaan ja toki parhaamme tehdään, tänään se vei meidät tähän tulokseen.

Martalle on suunniteltu muutamia näyttelyitä tähän kevääseen, seuraava ensi viikonloppuna. Juoksuja ei vielä ole kuulunut, joten katsellaan vähän niiden mukaan tuota näyttelykalenteria sen kanssa. 

- Maria

PS. Mukavaa pääsiäistä!

kuvat näyttelystä: Sanna

(alin kuva paras narttu kehän loppusijoituksista)

Huippukelit

No nyt se on pupu ammuttu Ruskallekkin! Tunnin ajo se oli ja ihan nakutteli kuin vanha tekijä. Saalis ei ihmeemmin kiinnostanut, hyvä ettei pelottanut. Sisälmykset ei oikein maistuneet ennenkuin illalla kun olivat jäähtyneet. Ihan kuin pentu olisi ollut loukkaantunut kun menin pelikaverin poistamaan muonavahvuudesta.

Kattelenpaha muualle

Taika kunnostautui eilen ajamalla yli kuuden tunnin ajon. Olihan siinä hukkiakin välissä mutta kaikki selvitti ja otin ajosta kiinni. Jänis yritti alkuun eksyttää koiran juoksemalla ajettua jälkeä useamman kerran, ja ajon alussa siihen hukkaa tulikin mutta mitä pidemmälle ajo jatkui sen varmempaa se oli, eikä jäniksen "tolitus" enää haitannut. Jänistä ei vahingoitettu :)

Melko pieni reviirinen jänis

Martan kanssa kävin porukan kettujahdissa naapurikylällä. Hyvin oli jälkienhakijat työnsä tehneet, kettu oli jo kierretty valmiiksi lenkkiin. Eipä muuta kun koira irti. Ajo alkoi melko pian ja päättyi yhtä pian. Reikään meni. Samaan aikaan passi oli nähnyt toisen ketun, siispä koira kiinni ja sinne. Ei siitäkään pitkää ajoa tullut kun kettu päätti mennä siirtolohkareen alle. Luolakoiraa ei mukana ollut joten sinneppä jäivät molemmat ketut. Ensi viikonloppuna jatkuu, ja päättyy..

Taikan, Ruskan ja Martan edesottamuksia

Kausi kääntynyt lopuilleen ja kelit ei kun paranee. Menneenä keskiviikkona pitelin kesälomapäivän, se tarkoittaa tietysti sitä, että suuntasin metsään koirieni kanssa. Vuorossa Taika ja Ruska. Taikan laskin rantapellolta irti, edellisyönä oli puput käyneet tekemässä tuhoja omenapuun taimille, siis rusakolle siirto jonkun muun iloksi. Hakua tuli tai ei sitä tullut kun ajo lähti saman tien pellon laidesta, rusakko siitä oli lähtenyt huomaamattani. No ajo suoraan tielle ja siitä isommalle tielle, matkaa kertyi 2,5 km ja sitten hävis. Hukkaa selvitellessään koira sai toisen rusakon ylös ja tulos oli sama, tielle ja toiselle tielle ja ikuinen hukka.

Tapansa mukaisesti Taika ei antanut kiinni eli jäi työmaalle kun lähdin Ruskan kanssa eri alueelle. Hakua puolisen tuntia ja ajoa puolitoista tuntia, välissä oli hukkaakin. Jänis jäi kuitenkin ampumatta vaikka olin ajatellut pennun palkita. Ensi kerralla sitten. Ruska on lupaava ajurin alku.

Ruskan ajo

Eilen ja tänään jahdattiin Puumalan viimeistä ja ainoaa lupailvestä. Eilen sain itse motitettua ilveksen motti oli melkosen iso mutta motti kuitenkin. Passimiehet paikoilleen ja Martta jäljelle. Hakua 30 minuuttia, 2,5 kilometriä ja ilpo liikkeelle. Haukku oli aluksi varovaista, sellaista 30 haukkua minuutissa ja matalaa. Oliskohan Marttaa jännittänny, tai sitten ilves oli karkonnut jo aiemmin. Herättelyä ei ollut. Ajoa taisi tulla tarkalleen 25 minuuttia loppua kohti kiihtyen, ajo loppui melkein pystysuoran jyrkänteen kohdalle missä oli louhikko. Sinnehhän se otus piiloutui, ja sinne jäi.
Tänään mahdollisesti sama ilves saatiin mottiin uudelleen noin 10 km päässä edellispäivästä. Kuviot samat, ja Martta yöjäljelle. Hakua vähän vajaa 3 km ( tutka ei toiminut koko aikaa) ja sitten pieni pätkä ajoa. Louhessa taas! Metsästäjien onneksi ilves oli näkyvissä kallion halkeamassa ja lupa tuli käytettyä.

Ilvestyöskentelyistä jäi hyvä maku koirasta, erityisesti miten hyvin kylmä jälki kelpasi. Koira on selvästi (ainakin vielä) varovainen eli ei revitä itseään. Louhelle tietysti saisi jäädä haukkumaan ainakin joksikin aikaa ja pieni herättely ei olisi pahasta näissä hommissa, nämä saattavat korjaantua kun kokemusta karttuu.

Martta ja ilves. On sillä pitkät kintut :)

Sinne se meni

Martasta vuoden 2015 eräkoira

Martan menestyminen kettukokeissa ei ole jäänyt huomaamatta, hänet nimittäin valittiin Juvalla 18.12. järjestetyissä eräsavuissa yhdessä toisen suomenmestarikoiran kanssa kennelpiirin vuoden eräkoiraksi. Nyt on makijata tullut mahan täydeltä!

Huomaa kettuliivit ja muikea ilmeet :)

Tänä talvena meillä ei enää tavoitteita ole, vaikka olisihan tuo tähtivalion arvo mahdollista saavuttaa esim. kettukapinoissa. Loppu kausi ajatetaan kettua ja metsästellään.
Nuoremmille koirille pitäisi saada ammuttua edes yksi jänis loppukaudesta, yhtään ei ole vielä tullut ammuttua. Pitäähän koiran tietää miksi metässä ollaan.
Ruska on jo ajellut semmosia kolmen vartin ajoja ja muutamia paluuperiä on selvittänyt. Haukku sillä on hyvä ja intoakin tuntuu olevan. Hakuhommissa Ruska on ymmärtänyt, että jänis useimmin makaa metsän puolella, ei tiellä. Että kyllä se siitä lähtöö.