Alkukauden hommia

Taas on pari kuukautta kulunut viime päivityksestä ja eletään vuoden parasta aikaa.
Pentueen kanssa oli epäonnea, henkiin jäi vaan kaksi narttua. Harmitus oli suuri, mikä muille tuli jäi mysteeriksi. Näin se luonto tekee jalostustyötä, näin se vaan kuuluu mennä, kasvattajan tie on kivinen.
Mutta nämä jäljelle  jääneet sitten ovatkin aivan huippuja ja ja nyt kahdeksan viikkoisena (melkein) sisäsiistejä, joka toinen kerta menee ihan oikein ja joka toinen sitten ei. Kamalan mukavia he kyllä on ja nimetkin on annettu, mutta esittely sitten myöhemmin.

Alkusyksyn ajot ovat olleet niitä tavallisia alkusyksyn ajoja, pisimmät jänisajot tunnin luokkaa ja kettuajot parin tunnin mittaisia. Varovasti on treenaus aloitettu kun ilmat on lämpimiä ja ei nuo koiratkaan ihan täydessä tikissä vielä ole. Puolenkymmentä supikoiraa on Martta napsinut sivutuotteena ja yhden mäyrän.

Supin penikka se siellä Martan käsittelyssä

Taikan ongelma tuntuu edelleen olevan löytäminen, ajot on kivaa kuunneltavaa siinä on vauhtia ja tietkin alkaa mennä.
Ruskaa vaivaa vielä linnut, pikkulinnut, vähän isommat linnut ja isot linnut, niitä vaan pitää haukkua. Jänisajot on olleet melko mukavia, ääntä tulee kuin saunan katolta ja esteet menee. Kun lopettaa nuo tipu-hommelit niin josko sitten kohta pitkään kokeeseen.
Siirikin on muutaman kerran käynyt jaloittelemassa, jänis löytyy ja kohtuudella tuntuu kulkevankin. Siiriltä ei enää odoteta ihmetekoja, näytöt on annettu, vietellään ansaittuja eläkepäiviä.