keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kesä(metästys)lomalla

Eilen Taika harjoitteli jänishommia. Metsään mentiin aamuhämärissä jotain vähän kahdeksan jälkeen, mäen päältä Taika löysi yöllisen jäljen ja  ajo lähti kolmen vartin päästä noin kolmensadan metrin päästä. Melkosta ruttuuttamista ajo oli, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, no paljon oli katkoja mutta ajo kuitenkin jatkui kaksi tuntia jonka jälkeen ammuin jäniksen palkkioksi. Taika selvitteli pitkätkin tieosuudet kunnialla osan mykkänä mutta kuitenkin..
Siinä se nyt pötköttää  



Martta sai tänään liikuntaa. Ensimmäinen jäljitys oli pitkä, jotain pari kilometriä ja päätyi louheen. Sitä yritettiin hätistellä jalkeille mutta eipä lähtenyt, liekkö ollu suppari. Muutaman sadan metrin päästä löytyi uusi jälki ja ajo lähti melko nopeasti, ajoa noin 20 minuuttia joka loppui kuin seinään kiihkeästä ajosta tiheään kuusikkoon. Kävin paikalla mutta en löytänyt puista mitään eikä louhojakaan ollut. Näätä tai ilves? Otin koiran kiinni ja siirryin toiseen paikkaan, jälki löytyi pellolta, haki noin puoli tuntia ja rusakko ajoon. Oli muuten hyvässä kunnossa kaveri, lihava kun mikä, maha melkein maata viisti. Siitäkö johtui vai rusakolle tyypillisestä käyttäytymisestä kun ei metässä juossut yhtään ja ajo lopahti isommalle hiekkatielle melko nopeasti. Martta otti vielä metsäjäniksen (tai ainakin niin arvelin vaikka en sitä nähnytkään) ajoon tämän samaisen tien laidalta, pari lenkkiä metsässä ja ajo taas samalle tielle, josta kytkin koiran koska autoliikennettäkin tuntui olevan.
Jossain oli koira venäyttänyt jalkansa kun kotona huomasin vasemman etujalan olevan turvoksissa koko jalan mitalta.
Eriparitassut


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Viikonloppu mehässä

Niin se taas viikonloppu vierähti. Lauantaina vein Martan sellaiseen maastoon missä luulin ettei kettuja ole. No olihan siellä yölliset jäljet, niitä koira jäljitteli parin kilometrin matkan ja kettu löytyi ihan kylän kupeelta, railakasta ajoa puolitoista lenkkiä eli noin puoli tuntia ja kettu louheen. Ajattelin rassata otuksen ulos mutta toisin kävi, sinne jäi. Martta otti lähistöltä jäniksen liikkeelle mutta ajoa ei kestänyt puoltakaan tuntia ja tiellehän se hävis.
Sunnuntai aamuna Martta irti perinteisesti hyvälle kettualueelle, mutta liekkö aamulla alkanut lumi-/vesisade vaikeuttanut ketun jäljen löytymistä kun kettua ei löytynytkään. No eipä hättee löythän sieltä jäniksen hajut ja hyvän ajon koira tekikin, noin 2 tuntia ja 30 minuuttia ajo kesti ennenkuin kytkin Martan. Osaa kettukoira näköjään jänistäkin kyyditellä kun repolaista maastosta ei löydy. Ajossa Martta on melko rauhallinen ja hukkatyöskentely pienialaista (aluksi), tietkin kulkee.
Ajokiemurat
Taikakin pääsi mehtään molempina päivinä. Lauantai iltapäivällä jäniksestä perslähtö, harmittaa kun en ollut hereillä äänityksen kanssa ajokoirajärjestön kilpailuun, oli sen verran railakas lähtö nimittäin :) Ajoa kolmisen varttia jona aikana näin jäniksen puolenkymmentä kertaa tuossa Outolammen lähellä, tykkäsi juosta samaa jälkeä edestakaisin tämä. Otin pennun kiinni kun läheisen talon laikka tuli mukaan juhliin. Ihan kivasti selvitteli hukat Taika, josko tästä vielä koira tulisi..
Taikan ajo kaikkine hakuineen
No kävihän se Siirikin verryttelemässä lauantaina iltapäivästä. Ajo lähti kaukaa ja meni suoraan tielle josta rakas vaimoni kävi koiran palastamassa pois. Itse olin samaan aikaan Taikan mukana.
Rilla mummo vietti viikonlopun sisäkoirana, tykkäsi selvästi.