Petopentuja

Muutaman hyvin valvotun yön jälkeen ne viimein suvaitsivat tulla ulos, siis Martan esikoispennnut.

Siinäpä niitä, Takon ja Martan pikarakkauden hedelmiä. Kumman näkösiä?

Väsynyt mutta onnellinen

Viisihän niitä kaikkiaan vaan tuli yksi uros ja neljä narttua, no riittääpä maitoa ainakin kaikille. Kantoaika oli muuten taas hermoja raastava 66 vuorokautta ja kun kyseessä on ensikertalainen niin paljon on yli, johtunee siitä, että astutusajankohta lienee ollut hieman liian aikainen. Ensi kerralla tiedetään paremmin vaikka joku nimeltä mainitsematon täällä mainitsikin, että sitä ensi kertaa ei tule..

Uutta koirien kaulaan

Olenpas onnistunut lusmuamaan näistä hommista aika ansiokkaasti! Ehkä hyvä niin - on säilynyt jonkinlainen taso tässä blogissa. Heh. Nyt kuitenkin on "pakko" esitellä ajokkien uudet pannat, ovat nimittäin sen verran vetävät vermeet. Seuraa kuvatulva...

Tovin jos toisenkin, olen saanut etsiskellä Neri-koiran pantoja milloin mistäkin. Niillä on ollut kumma taipumus kulkeutua ajokoirien asumukseen ja jäädä sille tielleen. Niiden pantakalusto oli jotenkin retuperällä, eikä määrä ollut lisääntynyt suhteessa koirien määrään. Niinpä kun näin erään kasvattimme kaulassa valloittavan pehmeän pannan, olin heti utelemassa, mistä se on peräisin.

Kun sain tilauksen vetämään, kesti tasan kolme päivää kun jo ikionnellisena nostin postilaatikosta lähetyksen toinen toistaan söpömpiä pantoja! Nyt kelpaa ajokkien lenkkeillä mittatilauspannoissaan.

Tosiaan, pannat on koirien omien mittojen mukaan valmistettu, ja mikä parasta Suomessa. Niihin on valittu omien toiveideni mukaiset aiheet ja pehmusteet - kettukuningattarelle kettua, jänisvaliolle tietty pupuaihe ja nuoremmille vähän jotain hassua.

Pannoille jäi hintaa vähän päälle kymppi postikuluineen per kuono - ja sen olen valmis maksamaan kotimaisesta, käsinvalmistetusta pientuotannosta milloin vain!

Ai, mistä näitä saa? Kurkkaapa Suvituikun "Kotikutoiset" Kaulapannat!

Nuorimmaisten ymmärrys ei oikein riittänyt siihen, että olisi pitänyt poseerata. Varsinkin Ruska veti homman ihan lekkeriksi. Siiri taas ei vaivautunut kuvattavaksi ollenkaan!


Näyttelyturneella on kierrelty pitkin kesää ja niistä riittäisi kuvia tännekin laitettavaksi, jahka allekirjoittanut nohevoituu asian suhteen... Loppukaneettina todettakoon, että Martta antaa meidän jännittää edelleen eli ei pentuja toistaiseksi.

- Maria

Pieniin päin, kuitenkin

Pitkään näytti, ettei tänä vuonna Ruunajoella pentuja nähdä, mutta Martta vaan piti höperöitä jännityksessä. Pentuja tulee! Tässä vaiheessa kun laskettuun aikaan on reilu viikko näyttää ettei sieltä kovin isoa pentuetta synny. Männessä näkköö.

Muun joukkueen (myös Martta kävi ennen kun maha alkoi kasvaa) kanssa on käyty lähiseudun näyttelyissä, kohtuullisella tuloksella. Martalla on nyt kasassa kolme varaserttiä ja varacacib, Taikalla SA ja juniori Ruskakin kävi Rantasalmella ekoissa näyttelyissä tuloksena H. Saman pentueen urokset ovat tosi komeita noin niinku omasta mielestä, Riuskalla (lausutaan Aku) kaikissa kolmessa näyttelyssä ERI ja Ruutilla ja Rytmillä EH:t. Ensimmäisen Sertin kennelimme koirista sai Taimi. Kasvattajaluokkaan on osallistuttu kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla kunniapalkinto.
Tänä vuonna Ruunajokelaisia koiria näyttelyissä on nähty huomattavasti aiempaa enemmän, tästä kiitos Marialle, Jennylle, Lotalle, Nannalle ja Suville!