Vulpes vulpes

Kettujahtia ja ajurina Martta. Aamusta alkaen lumisadetta, lumen alta kuumottivat aamuöiset ketun jäljet, eli ei muuta kun Martta jäljelle. Haku oli melko lyhyt, kettu löytyi rantakaislikosta, ensin ajoa puolisen kilometriä kovalla maalla ja sitten jäälle joka oli noin pari senttiä paksua. Onneksi kesti koiran.
Ajo jäi pyörimään melko pienelle alueelle jossa sain ampumatilanteen, muttei suostunut kettu vielä luovuttamaan. Ajoa vielä ampumisen jälkeen 20 minuuttia ja sitten kiven alle. Ajoa tähän mennessä melkein kaksi tuntia. Kevyttä rapistelua kololla ja kettu pihalle, enkä ennättännyt tietenkään tekemään mitään. Tässä vaiheessa kettu oli jo niin puhki ettei jaksanut juosta kun pieniä pätkiä, Martta tavoitti ja aloitti seisontahaukun, kun on vielä pikkasen pehmeä niin kiinni ei mennyt ennenkuin oli lähellä.
Nyt saa kettukoira huilata ja jäät vahvistua kaikessa rauhassa, alkaa muuten käymään liian jännäksi tämä touhu. Huomenna Taikan ja siskonsa Kepan kanssa Jukajärven pupuja siirtelemään.
Siiri oli toisessa maastossa jänistä ajamassa, tuntui kulkevan.