maanantai 10. maaliskuuta 2014

Perskuta, se loppu!

Ajatuskausi nimittäin. Koirat lojuu tarhassa pitkästymässä ja isäntä sohvan nurkassa, syksyyn vielä melkein puoli vuotta.. Kohtapuoleen, kunhan kelit kuivahtaa, aletaan lenkittämään luppakorvia ja sittenhän kohta on jo taas syksy.
Viimeisimmän pentueen koirista kuului hyviä uutisia, kaikki syttyivät ajamaan, osa jopa tosi pitkiä ajoja ja kaatojakin saatiin. Kotiin jäänytkin (Taika) ajeli, muttei mitään "vanttastisia" ajoja, pätkiä pätkiä. Kehitystä kyllä tapahtui ja viimeinen ajo oli jo "lupauksia antava". Intoa, vai liekkö puupäisyyttä, tuntuu kyllä olevan, hukalta ei nimittäin tulla huusi tuo ukko vaikka millä äänellä. Taitaa tästäkin tulla seka-ajuri, tuntuu kelpaavan sekä jänis että kettu.

Tässä erään pennunomistajan viesti kauden päätteeksi:


Terve,

Yritin oheista laittaa kommenttina Ruunajoen sivuille, mutta tarina oli kaiketi liian pitkä. Luin siis kirjoituksen Taikasta ja siitä kuinka hän ei halunnut hukkapaikalta kotiin lähteä.

Tyynellä on tuota samaa taipumusta, eli jos pitkä hukka tulee niin ei suostu työmaalta lähtemään, vaikka kuinka kutsuisi tai viheltelisi. Päivien päätteeksi on usein tullut tuollaisia pitkiä selvittämättömiä hukkia, mutta johtuvat kaiketi koiran väsymyksestä. Silti vietti on niin kova, että ei halua hommaa jättää kesken. Väsymyksen olen huomannut hyvin siitä, kun koira ei enää aktiivisesti etsi tuoretta uutta jälkeä, vaan pyörii jo kerran kulkeemaansa lenkkiä ympäri toistuvia kertoja. Näissä tapauksissa olen käynyt sitten metsästä koiran hakemassa.

Hukan selvittelyssä on kyllä kuitenkin tapahtunut paljon kehitystä tämän kauden aikana. Alussa koira ajoi hyvin ekaan mutkaan/paluuperään ja tuli aina tämän jälkeen omia jälkiä takaisin. Nyt tuo takaisintulo on jäänyt pois, kun osoitin koiran aina takaisin hukkapaikalle. Itsenäisyyttä on tullut lisää ja nyt koira jää hukkapaikalle selvittämään jälkeä. Hyviä ajoja on ollut useita tälle kaudelle. Eilen yhtäjaksoista ajoa oli 40 min jonka jälkeen vajaan puolentunnin hukan selvitys ja tämän jälkeen 30 min ajoa. Ampumapaikkojakin olisi kaiketi ollut useita, mutta yksin kun olen metsällä niin en ehtinyt ennen ajettavaa sopiviin kohtiin. Ensimmäinen kaato siis uupuu vielä ja se hieman harmittaa... Tosin tuskin tuo piloile menee vaikka kaato siirtyisinkin ensi kauteen... Tänään täällä meillä on niin karmea vesikeli joka on siloittanut kaikki paikat peilijäähän, että jäi lähtemättä metsään. Lisäksi eilinen metsäpäivä taitaa näkyä koirassa vielä tänäänkin väsymyksenä. Katsotaan jos viikolla vielä kävisin koittamassa ennen kauden loppua. Muuten ollaan aktiviisesti hyödynetty kaikki viikonloput ja vapaat.

Tyyneä on kiinnostanut tähän mennessä ainoastaan jänis. Tämä on todella positiivista, sillä metsästän alueilla missä on paljon myös valkohäntäpeuroja ja niille ylläpidetään ruokintaa. Sorkan jäljet eivät siis ole aiheuttaneet ongelmaa (ainakaan toistaiseksi). 

Ajossa ääni on kuuluva ja haukkutiheys on hyvä. Tähän menessä koira ei ole "herätellyt" jäljelle, vaan haukku alkaa siinä vaiheessa kun jänis on saatu ylös.

Haluaisin kiittää mukavasta, terveestä, hyväluonteisesta ja erinomaisen vietin omaasta metsästyskaverista! Katsotaan miten ensi kausi lähtee liikkeelle, josko sitä lähtisi koeuraa (niin isännän kuin koirankin) avaamaan.

Liitteksi laitoin kuvan eilisisistä ajokiemuroista. Matkaa tuli Tyynelle kaikkiaan 26 km. Paikantimena Garmin Astro 320.


Kuulostellaan taas!

Terveisin,

Mikael
Tyyne pikkupentuna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti