Viimeisimmän pentueen koirista kuului hyviä uutisia, kaikki syttyivät ajamaan, osa jopa tosi pitkiä ajoja ja kaatojakin saatiin. Kotiin jäänytkin (Taika) ajeli, muttei mitään "vanttastisia" ajoja, pätkiä pätkiä. Kehitystä kyllä tapahtui ja viimeinen ajo oli jo "lupauksia antava". Intoa, vai liekkö puupäisyyttä, tuntuu kyllä olevan, hukalta ei nimittäin tulla huusi tuo ukko vaikka millä äänellä. Taitaa tästäkin tulla seka-ajuri, tuntuu kelpaavan sekä jänis että kettu.
Tässä erään pennunomistajan viesti kauden päätteeksi:
Terve,
Yritin oheista laittaa kommenttina
Ruunajoen sivuille, mutta tarina oli kaiketi liian pitkä. Luin siis
kirjoituksen Taikasta ja siitä kuinka hän ei halunnut hukkapaikalta
kotiin lähteä.
Tyynellä on tuota samaa taipumusta, eli jos pitkä
hukka tulee niin ei suostu työmaalta lähtemään, vaikka kuinka kutsuisi
tai viheltelisi. Päivien päätteeksi on usein tullut tuollaisia pitkiä
selvittämättömiä hukkia, mutta johtuvat kaiketi koiran väsymyksestä.
Silti vietti on niin kova, että ei halua hommaa jättää kesken.
Väsymyksen olen huomannut hyvin siitä, kun koira ei enää aktiivisesti
etsi tuoretta uutta jälkeä, vaan pyörii jo kerran kulkeemaansa lenkkiä
ympäri toistuvia kertoja. Näissä tapauksissa olen käynyt sitten metsästä
koiran hakemassa.
Hukan selvittelyssä on kyllä kuitenkin tapahtunut
paljon kehitystä tämän kauden aikana. Alussa koira ajoi hyvin ekaan
mutkaan/paluuperään ja tuli aina tämän jälkeen omia jälkiä takaisin. Nyt
tuo takaisintulo on jäänyt pois, kun osoitin koiran aina takaisin
hukkapaikalle. Itsenäisyyttä on tullut lisää ja nyt koira jää
hukkapaikalle selvittämään jälkeä. Hyviä ajoja on ollut useita tälle
kaudelle. Eilen yhtäjaksoista ajoa oli 40 min jonka jälkeen vajaan
puolentunnin hukan selvitys ja tämän jälkeen 30 min ajoa.
Ampumapaikkojakin olisi kaiketi ollut useita, mutta yksin kun olen
metsällä niin en ehtinyt ennen ajettavaa sopiviin kohtiin. Ensimmäinen
kaato siis uupuu vielä ja se hieman harmittaa... Tosin tuskin tuo
piloile menee vaikka kaato siirtyisinkin ensi kauteen... Tänään täällä
meillä on niin karmea vesikeli joka on siloittanut kaikki paikat
peilijäähän, että jäi lähtemättä metsään. Lisäksi eilinen metsäpäivä
taitaa näkyä koirassa vielä tänäänkin väsymyksenä. Katsotaan jos
viikolla vielä kävisin koittamassa ennen kauden loppua. Muuten ollaan
aktiviisesti hyödynetty kaikki viikonloput ja vapaat.
Tyyneä on kiinnostanut tähän mennessä ainoastaan
jänis. Tämä on todella positiivista, sillä metsästän alueilla missä on
paljon myös valkohäntäpeuroja ja niille ylläpidetään ruokintaa. Sorkan
jäljet eivät siis ole aiheuttaneet ongelmaa (ainakaan toistaiseksi).
Ajossa ääni on kuuluva ja haukkutiheys on hyvä.
Tähän menessä koira ei ole "herätellyt" jäljelle, vaan haukku alkaa
siinä vaiheessa kun jänis on saatu ylös.
Haluaisin
kiittää mukavasta, terveestä, hyväluonteisesta ja erinomaisen vietin
omaasta metsästyskaverista! Katsotaan miten ensi kausi lähtee
liikkeelle, josko sitä lähtisi koeuraa (niin isännän kuin koirankin)
avaamaan.
Liitteksi laitoin kuvan eilisisistä ajokiemuroista. Matkaa tuli Tyynelle kaikkiaan 26 km. Paikantimena Garmin Astro 320.
Kuulostellaan taas!
Terveisin,
Mikael
 |
| Tyyne pikkupentuna |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti