Onnistumisia ja pettymyksiä

Kausi alkaa kääntyä lopuilleen kun tätä kirjoitellaan. Metsässä on käyty kaikki vapaapäivät ja illat ja joskus yötkin, ja käytävä se onkin kun tarhassa majailee viisi ajokoiranarttua ikäjakaumalla 10-0,5 vuotta. On tullut hyviä ajoja ja vähemmän hyviä. Saalistakin on saatu painottuen pienpetopuolelle, lopuilleen 30 supparia, pari kettua ja mäyrää ja pari jänistä.

Martta sai jonkun tulehduksen kurkkuunsa supikoirien kanssa teutaroidessaan ja välillä uiden niitten perästä haukkuen, siihenpä sitten antibiootti-kuuri ja maha sekaisin. Koira oli syömättä viisi päivää Kettu-kilvan puolitoista viikkoa ja vielä vielä sitä edeltävänä iltanakin. Luulenpa, että tämä saattoi olla osatekijänä tämän vuotisen K-kilvan huonoon menestykseen. Lauantaina Martta haki kyllä kettua ihan normaalisti mutta törmäsi hirveen ja ajoi itsensä sulkuun asti kun emme älynneet mennä heti asiaa tarkastamaan. Hirveä koira ei ollut ajanut kun viimeeksi hurjana pentuaikana. Sunnuntaina ei kettua sitten löytynyt.

Kettukapinassa Kankaanpäässä kävimme sitten näyttämässä, että vielä se kettu kulkee. Molempina päivinä kaksi kettua liikkeelle. Tulokset, lauantaina 86,75 p ja sunnuntaina 93,00 p. Sijoitus viides. Sunnuntain ketut menivät molemmat vilkasliikenteiselle tielle heikkojäisen joen yli, onneksi saatiin Martta kiinni ennenkuin olisi käynyt huonosti.
Martasta tuli samalla tähtivalio!

Taika on iso-siskonsa Myrtin kanssa parastaikaa Virossa näyttelyssä. Eipä hassummin reissu mennyt, lauantaina Myrtille EH ja Taikalle Sertti ja ROP, sunnuntaina sitten osat vaihtuivat Myrtille Sertti ja ROP ja Taikalle ERI ja SA. Meni vähän yli odotusten. Taika on tarkoitus vielä käyttää ajokokeissa ennen kauden loppua sen verran hyvin on ajot kulkeneet.

Ruska on väläytellyt komeilla kettuajoillaan. Tämä koirä ei ääntä pihistele ja tieajot kulkee! Haulla käy vähän kuumana, saa nähdä asettuuko myöhemmin.

Milla Makia, ikää puoli vuotta. Ei vielä syttynyt toisin kuin siskonsa Matami Mimmi. Jänikselle on muutama haukku annettu ja ketun yöjälkeä seurailtu. Lähtee ajamaan kun aika on kypsä.

Siiri on jo käytännössä eläkkeellä, mitä nyt pari kolme kertaa kuukaudessa käy jänistä siirtelemässä kotimaastossa. Vielä kulkee.

Alkukauden hommia

Taas on pari kuukautta kulunut viime päivityksestä ja eletään vuoden parasta aikaa.
Pentueen kanssa oli epäonnea, henkiin jäi vaan kaksi narttua. Harmitus oli suuri, mikä muille tuli jäi mysteeriksi. Näin se luonto tekee jalostustyötä, näin se vaan kuuluu mennä, kasvattajan tie on kivinen.
Mutta nämä jäljelle  jääneet sitten ovatkin aivan huippuja ja ja nyt kahdeksan viikkoisena (melkein) sisäsiistejä, joka toinen kerta menee ihan oikein ja joka toinen sitten ei. Kamalan mukavia he kyllä on ja nimetkin on annettu, mutta esittely sitten myöhemmin.

Alkusyksyn ajot ovat olleet niitä tavallisia alkusyksyn ajoja, pisimmät jänisajot tunnin luokkaa ja kettuajot parin tunnin mittaisia. Varovasti on treenaus aloitettu kun ilmat on lämpimiä ja ei nuo koiratkaan ihan täydessä tikissä vielä ole. Puolenkymmentä supikoiraa on Martta napsinut sivutuotteena ja yhden mäyrän.

Supin penikka se siellä Martan käsittelyssä

Taikan ongelma tuntuu edelleen olevan löytäminen, ajot on kivaa kuunneltavaa siinä on vauhtia ja tietkin alkaa mennä.
Ruskaa vaivaa vielä linnut, pikkulinnut, vähän isommat linnut ja isot linnut, niitä vaan pitää haukkua. Jänisajot on olleet melko mukavia, ääntä tulee kuin saunan katolta ja esteet menee. Kun lopettaa nuo tipu-hommelit niin josko sitten kohta pitkään kokeeseen.
Siirikin on muutaman kerran käynyt jaloittelemassa, jänis löytyy ja kohtuudella tuntuu kulkevankin. Siiriltä ei enää odoteta ihmetekoja, näytöt on annettu, vietellään ansaittuja eläkepäiviä.

Petopentuja

Muutaman hyvin valvotun yön jälkeen ne viimein suvaitsivat tulla ulos, siis Martan esikoispennnut.

Siinäpä niitä, Takon ja Martan pikarakkauden hedelmiä. Kumman näkösiä?

Väsynyt mutta onnellinen

Viisihän niitä kaikkiaan vaan tuli yksi uros ja neljä narttua, no riittääpä maitoa ainakin kaikille. Kantoaika oli muuten taas hermoja raastava 66 vuorokautta ja kun kyseessä on ensikertalainen niin paljon on yli, johtunee siitä, että astutusajankohta lienee ollut hieman liian aikainen. Ensi kerralla tiedetään paremmin vaikka joku nimeltä mainitsematon täällä mainitsikin, että sitä ensi kertaa ei tule..

Uutta koirien kaulaan

Olenpas onnistunut lusmuamaan näistä hommista aika ansiokkaasti! Ehkä hyvä niin - on säilynyt jonkinlainen taso tässä blogissa. Heh. Nyt kuitenkin on "pakko" esitellä ajokkien uudet pannat, ovat nimittäin sen verran vetävät vermeet. Seuraa kuvatulva...

Tovin jos toisenkin, olen saanut etsiskellä Neri-koiran pantoja milloin mistäkin. Niillä on ollut kumma taipumus kulkeutua ajokoirien asumukseen ja jäädä sille tielleen. Niiden pantakalusto oli jotenkin retuperällä, eikä määrä ollut lisääntynyt suhteessa koirien määrään. Niinpä kun näin erään kasvattimme kaulassa valloittavan pehmeän pannan, olin heti utelemassa, mistä se on peräisin.

Kun sain tilauksen vetämään, kesti tasan kolme päivää kun jo ikionnellisena nostin postilaatikosta lähetyksen toinen toistaan söpömpiä pantoja! Nyt kelpaa ajokkien lenkkeillä mittatilauspannoissaan.

Tosiaan, pannat on koirien omien mittojen mukaan valmistettu, ja mikä parasta Suomessa. Niihin on valittu omien toiveideni mukaiset aiheet ja pehmusteet - kettukuningattarelle kettua, jänisvaliolle tietty pupuaihe ja nuoremmille vähän jotain hassua.

Pannoille jäi hintaa vähän päälle kymppi postikuluineen per kuono - ja sen olen valmis maksamaan kotimaisesta, käsinvalmistetusta pientuotannosta milloin vain!

Ai, mistä näitä saa? Kurkkaapa Suvituikun "Kotikutoiset" Kaulapannat!

Nuorimmaisten ymmärrys ei oikein riittänyt siihen, että olisi pitänyt poseerata. Varsinkin Ruska veti homman ihan lekkeriksi. Siiri taas ei vaivautunut kuvattavaksi ollenkaan!


Näyttelyturneella on kierrelty pitkin kesää ja niistä riittäisi kuvia tännekin laitettavaksi, jahka allekirjoittanut nohevoituu asian suhteen... Loppukaneettina todettakoon, että Martta antaa meidän jännittää edelleen eli ei pentuja toistaiseksi.

- Maria

Pieniin päin, kuitenkin

Pitkään näytti, ettei tänä vuonna Ruunajoella pentuja nähdä, mutta Martta vaan piti höperöitä jännityksessä. Pentuja tulee! Tässä vaiheessa kun laskettuun aikaan on reilu viikko näyttää ettei sieltä kovin isoa pentuetta synny. Männessä näkköö.

Muun joukkueen (myös Martta kävi ennen kun maha alkoi kasvaa) kanssa on käyty lähiseudun näyttelyissä, kohtuullisella tuloksella. Martalla on nyt kasassa kolme varaserttiä ja varacacib, Taikalla SA ja juniori Ruskakin kävi Rantasalmella ekoissa näyttelyissä tuloksena H. Saman pentueen urokset ovat tosi komeita noin niinku omasta mielestä, Riuskalla (lausutaan Aku) kaikissa kolmessa näyttelyssä ERI ja Ruutilla ja Rytmillä EH:t. Ensimmäisen Sertin kennelimme koirista sai Taimi. Kasvattajaluokkaan on osallistuttu kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla kunniapalkinto.
Tänä vuonna Ruunajokelaisia koiria näyttelyissä on nähty huomattavasti aiempaa enemmän, tästä kiitos Marialle, Jennylle, Lotalle, Nannalle ja Suville!

Kevätuutisia

Melko hyvin sattui arvaus kun arvelin Martan kiiman tulevan huhtikuun loppupuolella.
Koira on siis kiimassa ja sulholle soitettu. Torstaina käytän Martan testissä Juvalla, se näyttää milloin kannattaa startata kohti Kouvolaa. Pikkusen myöhäänhän tuo astutus jää, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan. Mahdolliset pennut syntyisivät heinäkuun alkupäivinä, imetystä noin kuukausi ja sen jälkeen emä saa levätä. Imetyksen lopusta ajatuskauden alkuun jää siis noin kolme viikkoa. Uskon, että kunto löytyy aika nopeasti mutta koiran ehdoilla mennään. Pennut pääsisivät uusiin koteihinsa elokuun loppupuolella, yhtä lukuunottamatta. Mutta monta muuttujaa on matkan varrella ennenkuin pennut on luovutettu.

Siirillä, Taikalla ja Ruskalla on kaikki ok. mitä nyt aika välillä meinaa pitkäksi käydä. Tuntuu tuo nuori polvi viihdyttävän itseänsä jahtaamalla toisiaan isossa tarhassa, no kuntoilua sekin.

Mopoilukausi koirakatraan kanssa on aloitettu, kokeilin neljää koiraa yhtaikaa ja hyvin meni omasta mielestä. Ruska oli kyllä toista mieltä eikä halua enää mopoilemaan.

MARTTA - LAPPEENRANTA KV 26.3.16

Ekojen kertojen päivä. Jaahans, kun metsästys- ja koekausi on ohi, alkaa meidän tyttöjen harrastukset. Martan kanssa aloitettiin näyttelykausi Lappeenrannan kv-näyttelystä. Pikkusenhan se jänskätti ainakin allekirjoittanutta, kun kyseessä oli molempien ensimmäinen sisänäyttely sekä ensimmäinen kv-näyttely. Martta otti paljon lunkimmin makoilemalla pitkin tekonurmea...

Kotiintuomisina tulos PN2 SA VASERT VARACA. :)

" Erinomainen rotutyyppi. Kaunis nartun pää. Hyvä, pitkä ja linjakas runko. Raajojen kulmaukset ja liikkeet hyvät. Eturinta saisi olla vahvempi. Lyhyt, karkea karvapeite. Loistava väritys.... " 

Mikäs tuollaista arvostelua on kuunnellessa ja lopputuloskin lämmittää. Ei näitä ennen ole meille jaettu. Leppoisin mielin näyttelyihin lähdetään kuitenkin tästäkin eteenpäin ja katsotaan, mitä tuomari on koirasta mieltä. Ehkä vähän korkeampi kilpailuvietti voisi olla esittäjälle hyväksi, mutta tässä touhussa, jos missä pahoittaa helposti vaan mielensä - kun ei ne koiran ajotaidot näyttelykehässä paljoa ratkaise. Eikä se tuomari katsele koiria niiden samojen ripsien alta kuin omistaja tekee - tottakai oma koira on aina kaunein. Kaikki otetaan, mitä annetaan ja toki parhaamme tehdään, tänään se vei meidät tähän tulokseen.

Martalle on suunniteltu muutamia näyttelyitä tähän kevääseen, seuraava ensi viikonloppuna. Juoksuja ei vielä ole kuulunut, joten katsellaan vähän niiden mukaan tuota näyttelykalenteria sen kanssa. 

- Maria

PS. Mukavaa pääsiäistä!

kuvat näyttelystä: Sanna

(alin kuva paras narttu kehän loppusijoituksista)