Kahen viikon koe

Tänään koeteltiin Martta pitkässä kettukokeessa. Eilen tein valmisteluja, linkosin mehtäteitä ja nakkelin ketuille namupaloja hangelle. Aamulla pakkasmittari näytti -19 astetta, no onneksi päivän mittaan lauhtui reilu kymmenen astetta. Ketun jälkiä oli runsaasti, oikeastaan liikaakin, niin että niitten "selvittely" oli hankalaa.
Martta laskettiin irti vähän ennen yhdeksää, haku meni kylätielle ja siitä juuri ennen koiran tuloa lingotulle metsätielle, tieltä poistumisjälki kuitenkin löytyi ja ajo alkoi. Hakua 6,5 km ja aikaa meni rapiat tunti. Ajoa kesti 84 minuuttia ja päättyi louheen.
Martta vietiin "varaketulle" lisähaulle. Hakua 30 minuuttia ja ajo päälle. Ajoa tuli vajaa tunti jonka jälkeen koira ajosta kiini. Epäviralliset pisteet 92p. Niin meni kun Stömssöössä!
Kettua ei lumi enää paljon upota mutta koira menee pohjia pitkin, kettu vetää siis helposti pitkät kaulat ja ajo ei enää ole kovin hohdokasta.
Nyt on tämän kauden kokeet käyty ja loppujen lopuksi erittäin hyvä kausi olikin. Jänispuolella Siirille piirinmestaruus kovalla ykkösellä ja lohkon paikka. Ensi vuonna mennään pirin kisaan siis ilman karsintaa puolustamaan mestaruutta.
Mutta Martta näytti mikä on koiriaan, neljä koetta ja kolme ykköstä! Pisteenä iin päällä kettukapinan lauantaipäivän voitto 96p. Mehtäkoiranakin Marsu toimii, kettuja ammuttu ajosta kymmenkunta tänä kautena ja yleensä olen passissa yksin.

Kinttuja raukoo

Kettukapinoissa

Olipahan viikonloppu! Tuli siis käytyä Kankaanpäässä kettumiesten Mekassa. Jo heti paikanpäälle tullessa selvisi, että nyt ollaan hienosti järjestetyissä kokeissa. Majoitukset hoidettiin, koirat kuvattiin, iltapalaa oli ja sauna lämmin, mikäpä oli ollessa. Ja koirat saivat tulla isännän kanssa samaan huoneeseen.

No lauantai aamuna mehtään missä oli osittain kettua kantava karppa keli, vaikeuksia siis tiedossa. Martta päästettiin irti lähelle yöjälkeä, no hetihän koira jäljen hoksasi ja ajo oli päällä 8 minuutin kuluttua noin kilometrissä. Ajoa tuli sitten täydet 120 minuuttia, kettu käytti paljon teitä ja ojan jäitä. Martta uuteen hakuun iltapäivällä oletetulle ketun yöjäljelle, haku kesti 20 minuuttia ja taas kettuajo! Ajoa kesti tunnin verran ennenkuin sain koiran pois, ajoahan ei tässä tilanteessa enää tarvittu. Hakua sensijaan tarvittiin, siispä Martta jälleen hakemaan. Yöjälki löytyi ja koira alkoi antaa pientä herättelyä. Haku laajeni ja meni lopulta edellisen ajon loppupaikalle ja sieltähän alkoi taas ajo. Nyt ei kettu enää viittiny juosta vaan painui kiven alle, mistä sain koiran kiinni. Tulos 96 p! Ei huonosti koiralle joka on 2,5 vuotias ja vasta toisissa kokeissa, eikä koiranohjaajallakaan ole kokemusta kokeista sen enempää.

Sunnuntai aamu oli lumisateinen ja kovatuulinen. Monien autolla ajo kilometrien jälkeen löytyi aamuöinen ketunjälki, eli koira irti. Hakua kesti 49 minuuttia, tosin ajon alku jäi hieman epäselväksi tutkan oikuttelun takia, koira siis tavattii ajamasta. Ajoa paperille 106 minuuttia. ja koira taas lisähakuun. Kun lisähakua oli kulunut noin puoli tuntia lähti jänisajo. Tuo jänisajo pudottaa kettukokeissa pisteitä niin että ropina käy, tulos 75,50 p. no ykkönen kuitenkin.

Kotona laskeskelin, vaikkei pitäisi, eri vaihtoehdoilla tuon sunnuntaipäivän uudelleen ja koetin arvostella koiran puolueettomasti uudelleen. Jos tuota jänisajoa ei olisi tullut, eli kaikki muu samoin kuin metsässä arvosteltiin olisin antanut koiralle 89,5 p. Jos taas ajo pannaan alkamaan siitä mistä se todennäköisesti alkoi UP:n "jälkipeleistä" katsottuna ja kaikki muu jänisajoineen niinkuin metsässä muuten arvosteltiin, tulos 77.5p. Jos taas lisähakua ei olisi otettu ollenkaan olisi tulos ollut 83,5 p. Tätä ei sitten pidä ottaa liian vakavasti.
Tuo lisähaku on aika riskaapeli homma, kyllä se näin jälkeenpäin ajatellen vaatisi ainakin kohtuullisen ketun jäljen, aina on mahdollista että koira ottaa vaikka kauriin ajoon ja ajaa itsensä suljetuksi kokeesta. Tässä noviisille kävi vähän köpelösti, mutta oppia ikä kaikki.

Kiitokset kokeen järjestelyihin osallistuneille, tuomareille (erityisesti Untolle) sekä maasto-oppaille niin ja tietysti Suur-Savon Ajokoiramiehille jotka "sponsoroivat" koko reissun. Oli upea tapahtuma!

Martta ketun jäljillä turveauman päällä sunnuntaina ja tuuli oli melkoinen

Martasta Suur-Savon Ajokoiramiesten mestari

Eipä se koe menny niinkun piti, kettua ei löytynnä ei sitte millää. Mutta suppareita, hirvi ja jänis kuitenki, vaan ei sitä kettua mitä tänää piti etsiä ja ajaa. Koiran eduksi on sanottava että keli oli tosi p...a, vettä ja räntää tuli koko päivän, kuusikot oli sulia jne., ketut todennäköisesti olivat jo koloissaan valmiina, minä ainakin olisin ollu jos olisin kettu.
Ensi viikonloppuna sitten Kankaanpäähän kettukapinaan.

Pari numeroa liian iso loimi

Toivottelleepi Martta ja muut ruunajokelaiset

Vulpes vulpes

Kettujahtia ja ajurina Martta. Aamusta alkaen lumisadetta, lumen alta kuumottivat aamuöiset ketun jäljet, eli ei muuta kun Martta jäljelle. Haku oli melko lyhyt, kettu löytyi rantakaislikosta, ensin ajoa puolisen kilometriä kovalla maalla ja sitten jäälle joka oli noin pari senttiä paksua. Onneksi kesti koiran.
Ajo jäi pyörimään melko pienelle alueelle jossa sain ampumatilanteen, muttei suostunut kettu vielä luovuttamaan. Ajoa vielä ampumisen jälkeen 20 minuuttia ja sitten kiven alle. Ajoa tähän mennessä melkein kaksi tuntia. Kevyttä rapistelua kololla ja kettu pihalle, enkä ennättännyt tietenkään tekemään mitään. Tässä vaiheessa kettu oli jo niin puhki ettei jaksanut juosta kun pieniä pätkiä, Martta tavoitti ja aloitti seisontahaukun, kun on vielä pikkasen pehmeä niin kiinni ei mennyt ennenkuin oli lähellä.
Nyt saa kettukoira huilata ja jäät vahvistua kaikessa rauhassa, alkaa muuten käymään liian jännäksi tämä touhu. Huomenna Taikan ja siskonsa Kepan kanssa Jukajärven pupuja siirtelemään.
Siiri oli toisessa maastossa jänistä ajamassa, tuntui kulkevan.

Kesä(metästys)lomalla

Eilen Taika harjoitteli jänishommia. Metsään mentiin aamuhämärissä jotain vähän kahdeksan jälkeen, mäen päältä Taika löysi yöllisen jäljen ja  ajo lähti kolmen vartin päästä noin kolmensadan metrin päästä. Melkosta ruttuuttamista ajo oli, vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, no paljon oli katkoja mutta ajo kuitenkin jatkui kaksi tuntia jonka jälkeen ammuin jäniksen palkkioksi. Taika selvitteli pitkätkin tieosuudet kunnialla osan mykkänä mutta kuitenkin..

Siinä se nyt pötköttää

 

 

Martta sai tänään liikuntaa. Ensimmäinen jäljitys oli pitkä, jotain pari kilometriä ja päätyi louheen. Sitä yritettiin hätistellä jalkeille mutta eipä lähtenyt, liekkö ollu suppari. Muutaman sadan metrin päästä löytyi uusi jälki ja ajo lähti melko nopeasti, ajoa noin 20 minuuttia joka loppui kuin seinään kiihkeästä ajosta tiheään kuusikkoon. Kävin paikalla mutta en löytänyt puista mitään eikä louhojakaan ollut. Näätä tai ilves? Otin koiran kiinni ja siirryin toiseen paikkaan, jälki löytyi pellolta, haki noin puoli tuntia ja rusakko ajoon. Oli muuten hyvässä kunnossa kaveri, lihava kun mikä, maha melkein maata viisti. Siitäkö johtui vai rusakolle tyypillisestä käyttäytymisestä kun ei metässä juossut yhtään ja ajo lopahti isommalle hiekkatielle melko nopeasti. Martta otti vielä metsäjäniksen (tai ainakin niin arvelin vaikka en sitä nähnytkään) ajoon tämän samaisen tien laidalta, pari lenkkiä metsässä ja ajo taas samalle tielle, josta kytkin koiran koska autoliikennettäkin tuntui olevan.
Jossain oli koira venäyttänyt jalkansa kun kotona huomasin vasemman etujalan olevan turvoksissa koko jalan mitalta.

Eriparitassut

Viikonloppu mehässä

Niin se taas viikonloppu vierähti. Lauantaina vein Martan sellaiseen maastoon missä luulin ettei kettuja ole. No olihan siellä yölliset jäljet, niitä koira jäljitteli parin kilometrin matkan ja kettu löytyi ihan kylän kupeelta, railakasta ajoa puolitoista lenkkiä eli noin puoli tuntia ja kettu louheen. Ajattelin rassata otuksen ulos mutta toisin kävi, sinne jäi. Martta otti lähistöltä jäniksen liikkeelle mutta ajoa ei kestänyt puoltakaan tuntia ja tiellehän se hävis.
Sunnuntai aamuna Martta irti perinteisesti hyvälle kettualueelle, mutta liekkö aamulla alkanut lumi-/vesisade vaikeuttanut ketun jäljen löytymistä kun kettua ei löytynytkään. No eipä hättee löythän sieltä jäniksen hajut ja hyvän ajon koira tekikin, noin 2 tuntia ja 30 minuuttia ajo kesti ennenkuin kytkin Martan. Osaa kettukoira näköjään jänistäkin kyyditellä kun repolaista maastosta ei löydy. Ajossa Martta on melko rauhallinen ja hukkatyöskentely pienialaista (aluksi), tietkin kulkee.

Ajokiemurat

Taikakin pääsi mehtään molempina päivinä. Lauantai iltapäivällä jäniksestä perslähtö, harmittaa kun en ollut hereillä äänityksen kanssa ajokoirajärjestön kilpailuun, oli sen verran railakas lähtö nimittäin :) Ajoa kolmisen varttia jona aikana näin jäniksen puolenkymmentä kertaa tuossa Outolammen lähellä, tykkäsi juosta samaa jälkeä edestakaisin tämä. Otin pennun kiinni kun läheisen talon laikka tuli mukaan juhliin. Ihan kivasti selvitteli hukat Taika, josko tästä vielä koira tulisi..

Taikan ajo kaikkine hakuineen

No kävihän se Siirikin verryttelemässä lauantaina iltapäivästä. Ajo lähti kaukaa ja meni suoraan tielle josta rakas vaimoni kävi koiran palastamassa pois. Itse olin samaan aikaan Taikan mukana.
Rilla mummo vietti viikonlopun sisäkoirana, tykkäsi selvästi.