Taika & co 1-vuotta

Meillä näitä synttäreitä nyt riittää. Tänään on Taikan ensimmäinen syntymäpäivä! :) Taika ja sen kuusi sisarusta olivat Siirin toinen pentue. Päivän valon vuosi sitten näki neljä tyttöä ja kolme poikapentua. Synnytys sujui hienosti A-kätilön avustamana ja pentue oli oikein hieno ja tasalaatuinen, potria vaaveja joka iikka. :)

Pentue päätettiin nimetä t-kirjaimella. Taikasta on vuodessa kasvanut oikein kaunis nuori neiti, vaikka aika kakarahan se toki vielä on. Hassuttelija ja sellainen pirskahteleva tyyppi. Jänistäkin ehti heti ensimmäisellä kaudella pariin otteeseen ajella eli toiveissa on kelpo jänisajuri. Myös Taikan sisarukset ennättivät kaikki tositoimiin. Hienoa!

Martta & co 2-vuotta

Heipparallaa! Pari vuotta sitten näihin aikoihin jännitin melkolailla. Siirin maha oli valtava ja h-hetki käsillä. Oli Siirin ensimmäisen pentueen laskettuaika ja minulla työpäivä edessä, Arilla oli "isyysloma". Koska samana päivänä oli ja on myös äitini syntymäpäivä, olin sopinut lähteväni sen kunniaksi vielä paikallisraveihin töiden jälkeen, vaikka silläkin uhalla etten näkisi pentujen syntymää.

Loppujen lopuksi ennätin hyvin kotiin ja ehdittiin käydä saunassakin ennen kuin alkoi tapahtua. Myöhemmin Ropiniksi nimetty urospentu syntyi koiratarhaan, jonne Siiri väenvängällä Arin veti. Loput kahdeksan vaavia saivat syntyä sisällä niille valmisteltuun pentulaatikkoon. Yhdeksää pentua synnytettiin kahden kätilön voimin kahdessa vuorossa. Alkupäästä apurina toimin minä (taisi olla silloinkin jalkapallon mm-kisat käynnissä...), loppupäästä vaihdetiin vuoroja. Meille lopulta jäänyt Martta syntyi käytännössä samaan aikaan siskonsa Helinän kanssa, puolituntia ensimmäisenä syntyneen urospennun jälkeen. Muiden pentujen kohdalla välit olivat puolestatunnista pidempään. 

Koko ruljanssi sujui hienosti ja yhdeksän uutta ajokoiran alkua oli syntynyt viidessä ja puolessa tunnissa!

Lämpimät onnittelut kaikille päivänsankareille!

Toivoo M ja Ruunajoen kennel

PS. Kuvien näkyvyyden kanssa on ollut jotain häikkää, pahoittelut siitä.

Mopoilua

Alkaa olla aika lenkittää koiria syksyä varten, itse lenkitän mopolla kaksi koiraa kerralla, kolmatta en vielä ole uskatanut ottaa kun nuo nuoret on vielä pikkusen arvaamattomia. Tarkoitus olisi, että alkuun tehdään kerran pari viikossa 10-15 km lenkejä. Rillaa ei enää mopoiluteta, mutta pieniä kävelylenkkejä mielen virkistykseksi tehdään.

Puumalan ryhmänäyttely 24.5.14

Moikka pitkästä, pitkästä aikaa! Ajokauden loputtua, on bloginkin päivittely jäänyt ihan olemattomiin. Koitetaanpa parannella vähän tapojamme... Koirat voivat hyvin, vaikka varsinkin nuoremmilla tuntuu aika käyvän välillä pitkäksi. 

Eilen Ruunajoen- koiria nähtiin Puumalan ryhmänäyttelyssä kolmin kappalein. Kasvattajana se on aina ilo, kun kasvatteja viitsitään käyttää näytillä. (Tähän tietysti on nyt sitten monta eri näkemystä, mutta näin naisihmisenä arvostan kyllä, vaikken itsekään mikään näyttelykonkari ole.) Omista koirista meillä edusti Martta, joka kyllä ylitti odotukset täysin. Läksin varovaisen toiveikkaana "jos nyt EH saataisiin, jos ei, niin H:kin on hyvä". Toisin sanoen, odotukset eivät olleet kovin korkealla, pessimisti ei pety ja niin edelleen.

Martan tulos oli kuitenkin AVO ERI AVK 2!! 

Arvostelu:

Tasapainoisesti rakentunut feminiinen, linjakas narttu. Koon alarajoilla. Hyvät pään linjat, hyvin kulmautunut. Hyvä turkin laatu ja väritys. Luonne 1.

Martta mitattiin 52 senttiseksi, vaikka tuomari hieman itsekin epäili tuloksen todenmukaisuutta... Pieni koko maksoi tällä kertaa sen ykkösen ja SA:n. Katsomoon oli kuulunut tuomarin pohdinta asiasta. Noh, ei me tästä masennuta ollenkaan. Martta käyttäytyi asiallisesti, ei aristellut tuomaria ja oli kaikinpuolin hieno - en voi olla pettynyt. :) Ehkä seuraavalla kerralla teen pari juttua toisin, josko niitä lisäsenttejäkin saisi?

Kasvateista kehässä nähtiin Martan veli Ropin nuorten luokassa ja viime kesäinen Taimi junnuissa. Näyttely oli ensimmäinen molemmille ja tuloksena: Taimi JUN EH JUK 1, Ropin NUO H. Varsinkin Taimista tuomari tykkäsi ja ennustelikin siitä kaunista koiraa kunhan kehittyy valmiiksi asti. Hyvä meidän joukkue, tästä on hyvä jatkaa!

Seuraava näyttely lienee sitten Juva heinäkuussa? Päätöksiä ei vielä ole tehty, mutta kesäaikaan niissä käydään, jos käydään. Ja lyhyt matkakin olisi. Debytoiko siellä Taika? Lähteekö Martta serti-jahtiin? Vai kenties Neri veteraaniluokkaan? Vai koko lauma? Mitä asiaan sanoo A? Se ei varmaan kohta lähde enää mukaan, jos tuota koko revohkaa meinaan mukaan ottaa... Niin ja vielähän olisi Siiri ja Rillakin... :D

Terkuin, M

Ps. Oli muuten jommosen hikinen päivä, alla Martan viilentymistyyli.

(kuvat: Sanna P.)

Vielä vähän fiilistelyä

Pidettiin kettujahtipäivä helmikuun loppupuolella. Mukana kaksi ajokoiraa, yksi luolakoira ja noin kymmenen miestä. Tuloksena kaksi kettua ja yksi karkasi. Kuvassa oman koiran (Martan) ajokiemurat.

Ensimmäinen kettu saaliiksi heti aamusta ja toinen iltahämärissä. Väliin mahtui kolme ohilaukausta.

Perskuta, se loppu!

Ajatuskausi nimittäin. Koirat lojuu tarhassa pitkästymässä ja isäntä sohvan nurkassa, syksyyn vielä melkein puoli vuotta.. Kohtapuoleen, kunhan kelit kuivahtaa, aletaan lenkittämään luppakorvia ja sittenhän kohta on jo taas syksy.
Viimeisimmän pentueen koirista kuului hyviä uutisia, kaikki syttyivät ajamaan, osa jopa tosi pitkiä ajoja ja kaatojakin saatiin. Kotiin jäänytkin (Taika) ajeli, muttei mitään "vanttastisia" ajoja, pätkiä pätkiä. Kehitystä kyllä tapahtui ja viimeinen ajo oli jo "lupauksia antava". Intoa, vai liekkö puupäisyyttä, tuntuu kyllä olevan, hukalta ei nimittäin tulla huusi tuo ukko vaikka millä äänellä. Taitaa tästäkin tulla seka-ajuri, tuntuu kelpaavan sekä jänis että kettu.

Tässä erään pennunomistajan viesti kauden päätteeksi:

Terve,

Yritin oheista laittaa kommenttina Ruunajoen sivuille, mutta tarina oli kaiketi liian pitkä. Luin siis kirjoituksen Taikasta ja siitä kuinka hän ei halunnut hukkapaikalta kotiin lähteä.

Tyynellä on tuota samaa taipumusta, eli jos pitkä hukka tulee niin ei suostu työmaalta lähtemään, vaikka kuinka kutsuisi tai viheltelisi. Päivien päätteeksi on usein tullut tuollaisia pitkiä selvittämättömiä hukkia, mutta johtuvat kaiketi koiran väsymyksestä. Silti vietti on niin kova, että ei halua hommaa jättää kesken. Väsymyksen olen huomannut hyvin siitä, kun koira ei enää aktiivisesti etsi tuoretta uutta jälkeä, vaan pyörii jo kerran kulkeemaansa lenkkiä ympäri toistuvia kertoja. Näissä tapauksissa olen käynyt sitten metsästä koiran hakemassa.

Hukan selvittelyssä on kyllä kuitenkin tapahtunut paljon kehitystä tämän kauden aikana. Alussa koira ajoi hyvin ekaan mutkaan/paluuperään ja tuli aina tämän jälkeen omia jälkiä takaisin. Nyt tuo takaisintulo on jäänyt pois, kun osoitin koiran aina takaisin hukkapaikalle. Itsenäisyyttä on tullut lisää ja nyt koira jää hukkapaikalle selvittämään jälkeä. Hyviä ajoja on ollut useita tälle kaudelle. Eilen yhtäjaksoista ajoa oli 40 min jonka jälkeen vajaan puolentunnin hukan selvitys ja tämän jälkeen 30 min ajoa. Ampumapaikkojakin olisi kaiketi ollut useita, mutta yksin kun olen metsällä niin en ehtinyt ennen ajettavaa sopiviin kohtiin. Ensimmäinen kaato siis uupuu vielä ja se hieman harmittaa... Tosin tuskin tuo piloile menee vaikka kaato siirtyisinkin ensi kauteen... Tänään täällä meillä on niin karmea vesikeli joka on siloittanut kaikki paikat peilijäähän, että jäi lähtemättä metsään. Lisäksi eilinen metsäpäivä taitaa näkyä koirassa vielä tänäänkin väsymyksenä. Katsotaan jos viikolla vielä kävisin koittamassa ennen kauden loppua. Muuten ollaan aktiviisesti hyödynetty kaikki viikonloput ja vapaat.

Tyyneä on kiinnostanut tähän mennessä ainoastaan jänis. Tämä on todella positiivista, sillä metsästän alueilla missä on paljon myös valkohäntäpeuroja ja niille ylläpidetään ruokintaa. Sorkan jäljet eivät siis ole aiheuttaneet ongelmaa (ainakaan toistaiseksi). 

Ajossa ääni on kuuluva ja haukkutiheys on hyvä. Tähän menessä koira ei ole "herätellyt" jäljelle, vaan haukku alkaa siinä vaiheessa kun jänis on saatu ylös.

Haluaisin kiittää mukavasta, terveestä, hyväluonteisesta ja erinomaisen vietin omaasta metsästyskaverista! Katsotaan miten ensi kausi lähtee liikkeelle, josko sitä lähtisi koeuraa (niin isännän kuin koirankin) avaamaan.

Liitteksi laitoin kuvan eilisisistä ajokiemuroista. Matkaa tuli Tyynelle kaikkiaan 26 km. Paikantimena Garmin Astro 320.

Kuulostellaan taas!

Terveisin,

Mikael

Tyyne pikkupentuna

Turkisriistaa pukkaa

16.02.2014
Martan kans taas metillä. Aamusta satanut sentin lunta ja lämpötila nollan yläpuolella. Koira tieltä nousevalle ketun yöjäljelle, ajo alkaa muutaman sadan metrin jäljityksen jälkeen. Suoraan tielle, pikku pätkä metän puolella ja taas tielle ja sieltä jäälle jne. välillä naapuriseuran puolelle ja taas takaisin omille maille. Välillä pantiin toinen koira ajoon ja taas Martta uudelleen. Muutamia näköhavaintoja oli ja ampumaankin päästiin. Lopulta Martta sai ketun kiinni, ei mennyt kiinni vaan haukkui paikoilleen kuusen alle. Paras vauhti kepsin mukaan 37 km/h ja haukkutiheys 137/min juuri ennen kiinni ottoa. Ajo alkoi 9.15 ja kettu nurin 13.10.

Aika surkee kameramies

Illansuussa vielä Taika mettään. Haku noin tunti ja sitten lähti ajo, kettu taas! Oli ollut makuulla pari metriä korkean siirtolohkareen päällä. Ajoa noin parikymmentä minuuttia ja otin koiran kiinni. Samaan aikaan oli jänis lähtenyt liikkeelle läheltä ketun makuuta, eli vein koiran sinne. Ajoa noin 10 minuuttia ja ikuinen hukka. Taika vaan ei suostunut lopettamaan hukan perkausta, ei sitten millään. Seittemään asti oottelin ja lähdin pikkuhiljaa ajelemaan autolla poispäin. Taika lähti perään mutta ei antanut kiinni matkalla vaan juoksi auton perässä kotiin asti. Pihalla antoi kyllä hyvin kiinni, että silleen.