keskiviikko 14. helmikuuta 2018

vuosi pähkinänkuoressa



Luodaanpa vielä "pika"katsaus menneeseen vuoteen. Pitänee lähteä ruotimaan asiaa jonkinlaisella aikajanalla, muuten ei ehkä pysy kärryillä kaikesta itsekään. Oli ilonhetkiä ja onnistumisia, huolta, pettymyksiä ja vastoinkäymisiä, ilon ja eron kyyneleitä. Suomenajokoiria. Ja maailman paras tiimi näiden koirien ja harrastuksen ympärillä jakamassa tätä kaikkea. Kiitokset siis tässä kohtaa koirien omistajille.

Tammikuu

Martta haki kaksi ykköstä  (KEAJ-1 93 p. & KEAJ-1 86,75 p.) Kettukapinasta. Tulokset oikeuttivat Martalle Tähtivalion(-k) arvon. Tammikuussa tehtiin myös tyttöjen reissu naapurimaahan Viroon ja Taikasta sekä kasvatistamme Myrtistä tuli ensimmäiset ruunajokelaiset "maailmanmatkaajat". Kotiintuomisina molemmille sertit ja ropit, Taika sijoittui vielä ryhmäkehässä toiseksi. Harmillista, ettei sunnuntaina ollut aikaa jäädä ryhmiin asti.

Helmikuu

Kasvattimme Tiuku eli Kerttu edusti jäniksen ajokokeissa tuloksella AJOK-2 (64,88 p.) - hienoa! Tämä koira on varsinainen pupupuimuri. Meidän Taikakin käväisi ensimmäisessä ajokokeessaan kuun lopulla pistein 43,79  (AJOK-0), mutta varsinainen ajo ei oikein ottanut luonnistuakseen.

Kerttu


Tenho

Maaliskuu


Taikalle serti ja vsp (AVO ERI1 SA PN1 SERT VSP) Kouvolan ryhmänäyttelystä ja pentuluokassa ensiesiintynyt Makis sai kunniapalkinnon ja oli rotunsa paras pentu (PEK1 KP ROP-pentu). Nuori neiti varsinkin yllätti reippaalla käytöksellään.

Saatiin myös kevätpentusia, sillä Kerttu synnytti yhdeksän pientä Ruunajoen- pentua (isä: Meripojan Maksi). Tätä kirjoittaessa Kanelille, Kelmille ja Keksille on kaadettu ajosta jänis, Viroon muuttaneelle Kielolle kettu, rusakkoja sekä supikoiria.  Myös muut pentueen koirat ovat jo ajaneet. Onnittelut siis omistajille on paikallaan, samoin Kertun omistajalle Matille urosvalinnasta.

Kanelin ensimmäinen jäniskaato 12/17.


Huhtikuu

Taikalle erinomainen ja luokkavoitto Imatralta, Martalle varaserti Hirvensalmelta sekä Simpeleeltä viimein ensimmäinen serti. Extrana palkittiin vielä rotunsa ja ryhmänsä parhaaksi sekä best in show kolmoseksi (KÄY ERI1 SA PN1 SERT ROP RYP1 BIS3). Kolme seuraavaa näyttelyä eivät tuoneet lisää sertejä, joten muotovalion arvo on vieläkin unelma...

Toukokuu

Karavaani kulki Sulkavalle, missä kasvattajaryhmämme palkittiin rodun parhaana ja koko näyttelyn toiseksi parhaaksi kasvattajaryhmäksi. Ryhmässä mukana urokset Riuska (NUO ERI1 SA Paras uros 4) ja Rytmi (NUO EH2) sekä nartut Taimi (AVO ERI2 SA) ja Martta (KÄY ERI3 SA). Ensimmäisessä näyttelyssään olivat myös nuorissa Rahka (NUO EH) ja junnusiskokset Makis (JUN ERI1) sekä Matami Mimmi (JUN EH2).



Taikalle luokkavoitto, varaserti ja paras narttu- luokan 3. sija (AVO ERI1 SA PN3 VASERT) Savitaipaleelta.

Kerimäellä puolestaan edustivat juuri kaksivuotiaiksi kääntyneet Riitu, Ruuti ja Rytmi sekä Martta. Avoin luokka oli nuorille koirille armoton, kolmikolle kaikille erittäin hyvä (EH), Riitulle luokkasijoitus (AVO EH4). Martalle käyttöluokasta pelkkä erinomainen (ERI) ja 2. sija. Kasvattajaryhmä kuitenkin saatiin ja sille kunniapalkinto.

Riitu


Kesäkuu

Taimille erinomainen ja luokkasijoitus (AVO ERI4 SA) Heinävedellä, jossa Martan näyttelykauden viimeinen päättyi jälleen kerran varasertiin ja paras narttu- kehän 3. sijaan (KÄY ERI1 SA PN3 VASERT).

Kettukilvan tukinäyttelyssä edusti uros Toivo, saaden erinomaisen ja ollen luokka kakkonen (AVO ERI2). Hienoa, että saatiin edes yksi koira edustamaan tänne!

Toivo

Taimille kolmas serti 
Heinäkuu

Taimi korjasi potin Mikkelissä ollen rotunsa paras ja sai kolmannen sertinsä (AVO ERI1 SA PN1 SERT ROP)! Suuret onnittelut omistajille! Taimista ensimmäinen kolmen sertin ruunajokelainen! Sitten vaan kokeisiin.

Taika samaisessa näyttelyssä erittäin hyvä (AVO EH). Ihan ei tietty ollut se tulos, jota haettiin, mutta minkäs teet.

Muuten kuukausi menikin muissa hommissa - Martan pienokaiset syntyivät (isä: Viikkineva Vilkas). Neljä pulskaa poikaa! Pennuista tähän mennessä ajaneet Mörkö ja Myrsky.


Elokuu

Kerttu ja Ruska kauneuskisoissa Lappeenrannan Ylämaalla. Kertulle erinomainen ja käyttöluokan 2. sija (KÄY ERI2), Ruskalle erinomainen ja avoimen luokan 3. sija (AVO ERI3). Molemmat petrasivat aiempia tuloksiaan, hyvä tytöt.

Kolmen koiran porukalla kävästiin vielä Ristiinassa. Mukana kaksivuotiaat urokset Riuska ja Rytmi, jotka molemmat esiintyivät hienosti. Riuska oli paras uros- kehässä kolmas ja sai varasertin (AVO ERI2 SA PU3 VASERT) ja Rytmikin nappasi ensimmäisen erinomaisensa (AVO ERI). Tähän oli poikien mukava "päättää" näyttelykausi. Taikalle sileä ERI avoimesta luokasta.

Rytmi

Ruuti

20.8. koirat metsään - oikeisiin töihin. Missä sittemmin on rymytty kuka enempi, kuka vähempi. Koirille on kertynyt mukavasti niin kettu- kuin jänisajojakin ja saaliitakin on saatu molemmista.


Syyskuu

Myrtti metsäjälkikokeessa (MEJÄ) piirinmestaruustasolla!! Ihan huikee suoritus tältä parivaljakolta. Jäljestyksen sotki tällä kertaa harmillisesti jänis (Myrtti on kuitenkin loppuviimeeks ajava jäniskoira) ja loppusijoitus oli kuudes. Tällä tasolla erittäin hieno suoritus, siitä ei pääse mihinkään. Myrtille menneeltä mejä- kaudelta kaksi VOI- luokan ykköstä, molemmat 48/50 pisteellä eli yhtä ykköstä vailla jälkivalio - ja aika kovia pisteitä neiti tikuttaa. Onnittelut upeasta etenemisestä lajin parissa!

Myrtti


Lokakuu

Hetken päähänpistosta se sitten lähti ja lokakuussa auton nokka oli kohti Jyväskylän kv- näyttelyä. Jännitti pirukseen, mutta Makis oli ensimmäisessä tämän tason näyttelyssä upeasti paras narttu 2 (JUN ERI1 SA PN2 VASERT).

Kielo

Ryyni

Marraskuu

Ei kai marraskuuta ihan syyttä tituleerata harmaaksi ja masentavaksi? Suunnitelmat Martan osallistumisesta piirinkarsintoihin ja mahdollisesta pääsystä Kettukilpaan, kaatuivat haaveriin treenatessa. Kisat menivät, koira onneksi selvisi, vaikka käytännössä koko kausi meni vähän kököiksi.

Myös Taikalle ilmaantui metsäpäivänä tuuman mittainen vekki silmän yläpuolelle, mistä onneksi selvittiin kotikonstein.

Marraskuussa pyyhittiin myös eron kyyneliä, sillä Ruska muutti uuteen osoitteeseen. Neiti pääsi hyvään kotiin tähän lähelle, jossa se saa varmasti enempi huomiota ja treeniä osakseen kuin meillä isossa laumassa. Luopumispäätös tehtiin, kun sopiva koti sattui eteen. Jo aiemmin oli mietitty, että koe/jalostuskoiraa Ruskasta ei taitaisi tulla, harrastuskaveri metsälle kylläkin. Silti hameväen mielen vetää vähän haikeaksi.

Martta sentään sai kutsun edustustehtäviin ja edusti rotuaan Mikkelissä koko kansan peijaisissa, joka oli osa Suomi100- tapahtumia.


Matami Mimmi

Joulukuu

Varmasti vuoden viimeinen näyttelyreissu! Käväistiin Makiksen kanssa Helsingissä Pohjoismaiden Voittaja- näyttelyssä. Taso oli kova, kotiintuomisina erinomainen ja neljäs luokkasija (JUN ERI4). Eihän meidän koirat ole koskaan näin isoja näyttelyitä kiertäneet, joten ihan uutena kokemuksena tämä otettiin.

Tyyne

Vuosi saatiin pakettiin ja tuloksetkin jotenkin kirjoihin ja kansiin. On käännetty uusi vuosi ja uusi sivu. Koiria on treenattu ja koeteltu, mutta niistä toisella kertaa. Eletään jo sitä aikaa, kun kausi lähenee uhkaavasti päätöstään... (vaikka allekirjoittaneelle se tarkoittaa erään kauden alkua - näyttelykalenteria on luettu ahkeraan).




kuvat kasvattien omistajilta













lauantai 6. tammikuuta 2018

poika tuli taloon



Ruunajoen Mörkö 26.12.2017

Niin siinä tosiaan sitten kävi, että laumamme on saanut urosvahvistuksen. Martan ja Viikkineva Vilkkaan heinäkuisista pennuista meille jäi Mörkö. Hänelle tuntui käyvän vähän kuin emälleen aikanaan - kukaan ei halunnut häntä. Narttupennuille olisi ollut kovasti kysyntää, mutta mitenkäs neljä prinssiä prinsessoiksi muutat. Markkinointia saatettiin vähän laiminlyödä ja kolmen kuukauden iässä pieni herra näytteli sellaisia merkkejä itsestään, että takaraivoon alkoi hiipiä ajatus omasta pennusta.



Mörkö on alusta asti tutkinut ympäristöään reippaasti. Välillä suorastaan hirvitti metsässä, kun tutkapantaa ei vielä pienen miehen kaulaan saanut ja tämä epeli kulki omia polkujaan milloin mihinkin. Ensimmäisen jänisajon Mörkö sai hieman yli 3-kuisena. Kettuakin päästiin pöllyyttämään heti neljän kuukauden kantturoissa - ensimmäiseen ajoon vähän jelpattiin, toiseen löysi jäljen jo aivan itse. 

Toiveet ovat tietysti korkealla, jospa tästä kettukoira kuoriutuisi. Ja jos vielä ulkonäköäkin vähän siunaantuisi. Geenit pitäisi ainakin olla kohdillaan, mutta arpapeliähän tämä on, tuuria ja onneakin tarvitaan. Ääntä tästä kaverista ainakin lähtee, kun vaan saadaan kettu eteen, niin kyllä siinä metsä raikaa.



Ja eihän meille ikinä pitänyt uroskoiraa tulla! Eikä itselleni varsinkaan... Opetellaan nyt sitten elämää pojan kanssa, katsotaan mitä tulevaisuus tuo. Ja toivotaan, että Mörkö täyttää jollain tapaa ne saappaat, jotka hänelle on nimen myötä annettu. Mörkö- nimi nimittäin juontaa juurensa kaverini jo edesmenneeseen suurisydämiseen sekarotuiseen, joka valloitti kaikki hurmaavalla luonteellaan. Hän oli reilu ja rehti ja teki mitä pyydettiin kieroilematta. Hän oli myös koirani Nerin paras kaveri.



Mörkö 12 vkoa

Pikkupentuna tämä suomenajokoiranalku näytti toistuvasti aivan Mörköltä istuessaan pentuaitauksessa tai leikkiessään veljiensä kanssa, kasvojen ilme oli sama. Koska nimeen liittyy vahvat muistot, tuntui pennun kutsuminen Mörköksi alkuun hieman oudolta ja varsinkin nyt kun pennusta tulikin oma.  Tulevaisuudelle on kuitenkin jo tavoitteita asetettu, joten niitä kohti kuljetaan ja opetellaan elämän kiemuroita.

maria xx




lauantai 30. joulukuuta 2017

koiramessuilla


Vuoden viimeinen näyttely taisi olla tänä vuonna käsillä useammin kuin kerran. Ensin se taisi olla Ristiinassa, sitten intoonnuin ajamaan Jyväskylään asti. Sen nyt piti olla sitten se vuoden viimeinen. Kunnes sain päähäni lähteä tavoittelemaan junnutitteliä Messukeskuksesta.

Milla Makia kyytiin ja nokka kohti Pohjoismaiden Voittaja- näyttelyä joulukuisena lauantaiaamuna.

Sielläpä sitä Messukeskuksessa Koiramessuilla sitten oltiin ekakertalaisina koko sakki. Mieli oli yllättävän tyyni, vaikka useammassa kohdassa aiemmin jännitti aika tavalla. Ne normaalit peikot - mitä jos koira pelkää ja kerta kaikkiaan jäätyy? Entä jos jäädyn itse? Mitä puen päälle, hametta nyt en kai ainakaan vai pitäisikö sittenkin kun nyt näin hienossa näyttelyssä ollaan, entä jos vilautan kehässä? Entä jos pilaan koiran mahdollisuudet?

Ruunajoen Milla Makia JUN ERI 4

Tittelit ja muut krumeluurit menivät muihin osoitteisiin, mutta tyytyväinen on oltava - erinomainen laatumaininta kansainvälisestä näyttelystä on meille jo jotakin. Makis käyttäytyi kauniisti isoista ympyröistä huolimatta ja vastassa oli joukko kovatasoisia narttuja. Ainoa sertin arvoinen luokassa oli luokkavoittaja. Ja minä puin ensimmäistä kertaa ikinä hameen koiranäyttelyyn enkä tiettävästi vilauttanut. Makis taas oli ensimmäinen ruunajokelainen messukeskuksessa ikinä. Ja me selvittiin!

Hieno kokemus kaiken kaikkiaan, vaikka onhan tapahtuma sen kokoluokan juttu, että taidetaan olla enempi mukavuusalueellamme vähän pienemmissä ympyröissä. Vaan eipä sitä tiedä ensi vuodesta.

maria xx


kuva: Sanna P.

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Joulupukin tuomaa


Joulu alkaa olla takana, mutta kuusi on edelleen pystyssä. Tänäkään vuonna kukaan nelijalkaisista (tai kaksijalkaisistakaan) ei ole onnistunut sitä kaatamaan. Koristeluapua tarjottiin kyllä ja tonttuja on vähän riepoteltu, mutta melko helpolla on luovutettu ja jätetty kuusenkoristeet ja tontutkin rauhaan.

Kinkkua ja muita herkkuja on syöty niin että navat ruskavat, koiratkin ovat toki saaneet osansa. On rapisteltu lahjapapereita, vietetty yhteisiä rapsutteluhetkiä  ja metsäänkin ehdittiin. 

Joululahjojakin ilmaantui kuusen juurelle ja jo hieman ennakkoon yhdestä paketista paljastui kennelimme nimeä kantava kyltti. Se on kerrassaan upea ilmestys!



Mörkö toimi kuvausassarina. 
Joulupäivänä kävelin kyltti kainalossa savusaunalle, kuvittelin sen näyttävän upealta harmaita hirsiä vasten. En ehkä ollut väärässä, mutta vähintään yhtä hienolta kyltti näytti nokisia hirsiä vasten sisällä saunassa.




Loppusijoituspaikkana savusauna ei tietenkään tule olemaan. Inspiraatiota kuvauspaikka sen sijaan tarjosi ja haaveilenkin harmaista laudoista tehdystä "telineestä". Ehkä joskus sitten palataan siihen.

Mikäli vastaava tai muu koira- tai metsästysaiheinen kyltti tai koriste-esineet kiinnostavat kannataa kurkata Huntsteelin kotisivut tai Facebook-sivu. Roduissa ja aiheissa löytyy ja aina kannattaa kysäistä, jos valikoimasta ei jotain tiettyä löydy. Mutta omalla vastuulla sitten - on meinaan sen verta kivoja tuotteita.

Alkoi jo vähän himotella pienempi tervetulokyltti ulko-oveen. Ainakin tämä iso kyltti on niin taitavasti ja pikkutarkasti tehty, että on se vaan hienoa kun joku osaa! Ja kotimaisesta osaamisesta maksaa ilomielin.

Maria xx



* kyltistä saatu alennusta blogiyhteistyönä.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Rattoisaa Joulua!




Niinhän siinä kävi, että poika tuli taloon... Häntä jännittää mallinhommissa ihan selvästi se tuoko pukki hänelle lahjoja. Itseäni jännittää lähinnä miten mahtaa käydä joulukuusen. :D
Hänestä myöhemmin lisää.

Pitemmittä puheitta siis: 

Oikein rattoisaa Joulua!
Maukkaita makuja ja herkullisia tuoksuja, korvaan kuiskivia karvakuonoja sekä iloisia häntiä jokaiseen torppaan
sekä
ketuille ja pupuille joulurauhaa

toivoo
Joulumörkö
ja muu Ruunajoen väki


keskiviikko 8. marraskuuta 2017

nyt ketuttaa


Jos koiraharrastus antaa, niin välillä se myös ottaa. Aina ei mene suunnitelmien mukaan vaan kohtalo, karma tai yksinkertaisesti vaan paska säkä sattuu kohdalle.

Martan päätavoite kaudelle on ollut Kettukilpa. Tie sinne nousi kuitenkin pystyyn jo ennen kuin matka pääsi edes alkamaan. Erään treenipäivän ketunhaku vaihtui klinikkareissuun ja tikattavaksi. Mihin lie peltiin tai muuhun terävään jalkansa viiltänyt. Eläinlääkäri totesi, että oli hilkulla mennä jänteet ja laskimo, mikä tietysti olisi ollut pahin mahdollinen vaihtoehto. Eli oli siinä onnettomuudessa vähän tuuriakin matkassa.


Toipuminen on kuitenkin sillä mallilla, että ensi viikon pm-kisoihin Martta ei ole vielä valmis. Omasta mielestään varmasti, mutta nyt on mietittävä tulevia kausia ja lisävaurioiden estämistä kun haava vielä paranee. Kyllä ketuttaa, mutta näin tällä kertaa.


sunnuntai 5. marraskuuta 2017

martta koko kansan peijaisissa



Martta sai hiljattain sähköpostia, jossa hänet kutsuttiin Koko kansan peijaisiin Mikkeliin. Tapahtuma oli osa Suomi 100- juhlallisuuksia ja järjestettiin useammalla paikkakunnalla samaan aikaan. Esillä olivat muun muassa kotimaiset metsästyskoirarodut suomenajokoira, suomenpystykorva sekä karjalankarhukoira, molemmista sukupuolista. Toki tapahtuman alkuperäinen funktio taisi olla ruoassa ja kansalle tarjoiltiinkin hirvikeittoa sekä lettuja. 



Martta ja Rauta-ajon Topi






Herkuttelun ja koirien rapsuttelun ohessa kansalaisille jaettiin tietoutta paitsi karvaisista kansallisaarteistamme, myös metsästyksestä ja sen tärkeydestä. 

Tapahtuman pääjärjestäjinä Suomen Metsästäjäliitto ry:n Suur-Savon piiri sekä Maanpuolustuskoulutusyhdistys.
Mukana näyttävästi myös Suur-Savon kennelpiiri, Vanhamäen Erämiehet sekä Pekkolan Eränkävijät. 





maria