Vielä vähän fiilistelyä

Pidettiin kettujahtipäivä helmikuun loppupuolella. Mukana kaksi ajokoiraa, yksi luolakoira ja noin kymmenen miestä. Tuloksena kaksi kettua ja yksi karkasi. Kuvassa oman koiran (Martan) ajokiemurat.

Ensimmäinen kettu saaliiksi heti aamusta ja toinen iltahämärissä. Väliin mahtui kolme ohilaukausta.

Perskuta, se loppu!

Ajatuskausi nimittäin. Koirat lojuu tarhassa pitkästymässä ja isäntä sohvan nurkassa, syksyyn vielä melkein puoli vuotta.. Kohtapuoleen, kunhan kelit kuivahtaa, aletaan lenkittämään luppakorvia ja sittenhän kohta on jo taas syksy.
Viimeisimmän pentueen koirista kuului hyviä uutisia, kaikki syttyivät ajamaan, osa jopa tosi pitkiä ajoja ja kaatojakin saatiin. Kotiin jäänytkin (Taika) ajeli, muttei mitään "vanttastisia" ajoja, pätkiä pätkiä. Kehitystä kyllä tapahtui ja viimeinen ajo oli jo "lupauksia antava". Intoa, vai liekkö puupäisyyttä, tuntuu kyllä olevan, hukalta ei nimittäin tulla huusi tuo ukko vaikka millä äänellä. Taitaa tästäkin tulla seka-ajuri, tuntuu kelpaavan sekä jänis että kettu.

Tässä erään pennunomistajan viesti kauden päätteeksi:

Terve,

Yritin oheista laittaa kommenttina Ruunajoen sivuille, mutta tarina oli kaiketi liian pitkä. Luin siis kirjoituksen Taikasta ja siitä kuinka hän ei halunnut hukkapaikalta kotiin lähteä.

Tyynellä on tuota samaa taipumusta, eli jos pitkä hukka tulee niin ei suostu työmaalta lähtemään, vaikka kuinka kutsuisi tai viheltelisi. Päivien päätteeksi on usein tullut tuollaisia pitkiä selvittämättömiä hukkia, mutta johtuvat kaiketi koiran väsymyksestä. Silti vietti on niin kova, että ei halua hommaa jättää kesken. Väsymyksen olen huomannut hyvin siitä, kun koira ei enää aktiivisesti etsi tuoretta uutta jälkeä, vaan pyörii jo kerran kulkeemaansa lenkkiä ympäri toistuvia kertoja. Näissä tapauksissa olen käynyt sitten metsästä koiran hakemassa.

Hukan selvittelyssä on kyllä kuitenkin tapahtunut paljon kehitystä tämän kauden aikana. Alussa koira ajoi hyvin ekaan mutkaan/paluuperään ja tuli aina tämän jälkeen omia jälkiä takaisin. Nyt tuo takaisintulo on jäänyt pois, kun osoitin koiran aina takaisin hukkapaikalle. Itsenäisyyttä on tullut lisää ja nyt koira jää hukkapaikalle selvittämään jälkeä. Hyviä ajoja on ollut useita tälle kaudelle. Eilen yhtäjaksoista ajoa oli 40 min jonka jälkeen vajaan puolentunnin hukan selvitys ja tämän jälkeen 30 min ajoa. Ampumapaikkojakin olisi kaiketi ollut useita, mutta yksin kun olen metsällä niin en ehtinyt ennen ajettavaa sopiviin kohtiin. Ensimmäinen kaato siis uupuu vielä ja se hieman harmittaa... Tosin tuskin tuo piloile menee vaikka kaato siirtyisinkin ensi kauteen... Tänään täällä meillä on niin karmea vesikeli joka on siloittanut kaikki paikat peilijäähän, että jäi lähtemättä metsään. Lisäksi eilinen metsäpäivä taitaa näkyä koirassa vielä tänäänkin väsymyksenä. Katsotaan jos viikolla vielä kävisin koittamassa ennen kauden loppua. Muuten ollaan aktiviisesti hyödynetty kaikki viikonloput ja vapaat.

Tyyneä on kiinnostanut tähän mennessä ainoastaan jänis. Tämä on todella positiivista, sillä metsästän alueilla missä on paljon myös valkohäntäpeuroja ja niille ylläpidetään ruokintaa. Sorkan jäljet eivät siis ole aiheuttaneet ongelmaa (ainakaan toistaiseksi). 

Ajossa ääni on kuuluva ja haukkutiheys on hyvä. Tähän menessä koira ei ole "herätellyt" jäljelle, vaan haukku alkaa siinä vaiheessa kun jänis on saatu ylös.

Haluaisin kiittää mukavasta, terveestä, hyväluonteisesta ja erinomaisen vietin omaasta metsästyskaverista! Katsotaan miten ensi kausi lähtee liikkeelle, josko sitä lähtisi koeuraa (niin isännän kuin koirankin) avaamaan.

Liitteksi laitoin kuvan eilisisistä ajokiemuroista. Matkaa tuli Tyynelle kaikkiaan 26 km. Paikantimena Garmin Astro 320.

Kuulostellaan taas!

Terveisin,

Mikael

Tyyne pikkupentuna

Turkisriistaa pukkaa

16.02.2014
Martan kans taas metillä. Aamusta satanut sentin lunta ja lämpötila nollan yläpuolella. Koira tieltä nousevalle ketun yöjäljelle, ajo alkaa muutaman sadan metrin jäljityksen jälkeen. Suoraan tielle, pikku pätkä metän puolella ja taas tielle ja sieltä jäälle jne. välillä naapuriseuran puolelle ja taas takaisin omille maille. Välillä pantiin toinen koira ajoon ja taas Martta uudelleen. Muutamia näköhavaintoja oli ja ampumaankin päästiin. Lopulta Martta sai ketun kiinni, ei mennyt kiinni vaan haukkui paikoilleen kuusen alle. Paras vauhti kepsin mukaan 37 km/h ja haukkutiheys 137/min juuri ennen kiinni ottoa. Ajo alkoi 9.15 ja kettu nurin 13.10.

Aika surkee kameramies

Illansuussa vielä Taika mettään. Haku noin tunti ja sitten lähti ajo, kettu taas! Oli ollut makuulla pari metriä korkean siirtolohkareen päällä. Ajoa noin parikymmentä minuuttia ja otin koiran kiinni. Samaan aikaan oli jänis lähtenyt liikkeelle läheltä ketun makuuta, eli vein koiran sinne. Ajoa noin 10 minuuttia ja ikuinen hukka. Taika vaan ei suostunut lopettamaan hukan perkausta, ei sitten millään. Seittemään asti oottelin ja lähdin pikkuhiljaa ajelemaan autolla poispäin. Taika lähti perään mutta ei antanut kiinni matkalla vaan juoksi auton perässä kotiin asti. Pihalla antoi kyllä hyvin kiinni, että silleen.

Kettuajo ja rusakko

9.2.2014
Martta metässä tänään. Tauti on takana, hyvä homma. Keli vähän nollan yläpuolella, eilen satoi sentin pari uutta lunta, eli tuoreet jäljet erottu vanhoista. Koira hakemaan 9.02, ajo 9.49, ajoa tunti ja kymmenen minuuttia sitten kettu meni maan alle. Yksi näköhavainto,liian kaakana oli haulikolle. Louhosta ei saatu pois.
Sillä aikaa kun kettua yritettiin louhesta ulos Martta otti rusakkoajon, ajoa noin puolitoista tuntia. Hukkia mahtui väliin mutta eipä ollu helppo ajettavakaan.

Martta ja ryssänjänis

Taikan ensimmäinen

5.2.2014
Vapaapäivä ja missäpä sitä muualla kuin metässä. Tarkoitus oli ottaa tarhasta Martta ja lähteä ajattamaa kettua, kun menin tarhaan siellä yskittiin taas ja ihan kuorossa! Siiri ja Martta yskässä. Otin sitten Taikan kun sillä alkaa yskä olla jo takana.
Matkalla maastoon löysin ilveksen jäljet, leveys 8 cm. Martalla olisi tarkotus kokeilla joskus ilveksen ajoa, luulenpa että ajaa.
Löytyihän ne jäniksen jäljetkin siispä pentu irti. Hakua jotain tunnin verran ja ajoa 5 minuuttia ja jänis reppuun. Taika söi sisäelimet kun ensin vähän jäähtyivät ja tunnelmat olivat korkealla, koiralla ja isännälläkin. Taika ajaa nätisti aina ensimmäiseen mutkaan tai paluuperään asti, mutta hukan selvittely ei vielä onnistu, töitä on siis tiedossa. Tulee aina verrattua Siiriin joka tuossa iässä ei apuja tarvinnut, mutta se olikin poikkeuksellisen varhaiskypsä.

Ketulle liikuntaa

Martta vuorostaan töissä kuten jo eilen lupailin. Ketun jälkiä paljon, alkaa kiima kai vaikuttamaan. Yhelle jälelle usutin Marttaa jota se seurasi noin puoli kilometriä ja jäi pyörimään mäen rinteeseen ja hetken päästä tuli pois. Kävin tarkastamassa paikan ja huomasin ketun ainakin joskus olleen vanhan juurakon alle kaivetussa onkalossa. Yritettiin saada otusta ulos muttei tullu, tosin jäi kyllä epäselväksi oliko siellä kettu vai ei. Koira pyöri edelleen alueella saamatta otusta liikkeelle (kartalla tuo sininen sammakonkutu oikealla), siirryttiin muutama sata metriä, löytyi tuore jälki ja AJO alkoi. Näimme ketun kun se ylitti tien noin 70 metrin päästä. Ja sen jälkeen sitä kettua ei nähtykkään.

Ajo kulki mukavasti metsässä, jäällä ja tiellä, pisin yhtäjaksoinen tieajo oli 8 km, osa aamulla aurattua valtion tietä. Ajoa rapiat 2 tuntia ja matkaa päivän aikana koiralle 55 km. Ajossa keskinopeus 13 km/h, huiput jäällä 31 km/h. Ajo loppui tielle kun ketun ja koiran välistä meni auto, ja samalla Martta löysi tien vierestä jäniksen yöjäljen. Lyhyen haun jälkeen varttitunnin jänisajo. Otin koiran kiinni ja lähettiin kotio.

Martalle hyvä päivä, passimiehet vaan oli aina väärässä paikassa, ei tosin paljon mutta riittävästi.

Siiri ajelemassa

1.2.2014
Näin se alkaa jäniksen metästyskausi olla loppusuoralla, enää muutama viikonloppu. Tänään laskin Siirin aamulla yheksän maissa irti, yöllä oli satanut lunta noin 5 cm. Haku kesti noin 2 tuntia, samoin ajo. Näin jänön 4 kertaa ja sain pätkän videota ajosta joka näkyy tuosta linkistä: http://youtu.be/v-S8wlNNqBA ajoa tuossa kohtaa takana puolitoista tuntia ja jänis oli mennyt samasta kohtaa jo kolme kertaa. Tussari ei mukana tällä(kään) kertaa. Ajossa oli pikku katkoa melko paljon muttei juurikaan paria minuuttia pidempiä hukkia. Huomenna Martalla kettuja siirtelemään.
Koiriamme on vaivannut yskä, ensin Martassa ja nyt Taikassa ja Nerissä. Tuntuu olevan sitkeää sorttia kun kestää pari viikkoa. Käytin Marttaa lääkärissäkin mutta mitään ei löytynyt kurkusta, yski ja kakisteli vaan kovasti. Neri makaa nyt peiton alla ja tärisee, lienee kuumetta. Toivotaan pikaista paranemista.