vuoden näyttelystartti

Vuoden näyttelystartti suoritettiin eilen Valkealassa. Johan tässä ehdittiin huilata monta päivää pupujen ja kettujen jahtaamiselta, joten oli aika lähteä liikkeelle. Heh. Autoon pakattiin äiti ja poika eli Martta ja Mörkö- joukkueella lähdettiin matkaan. Eikä siitä sitten ihan turha reissu tullutkaan, vaikkakin kalliiksi taitaa käydä sillä nuori herra päätti purkaa takakontin verhoilun. Taitaa Mörkön viikkorahat mennä tovin sisustan restaurointiin.

Martta KÄY ERI1 SA PN1 SERT ROP RYP3
tuomari: Auli Haapiainen-Liikanen

Martta onnistui viimein saamaan toisen sertinsä, ollaan siis askeleen lähempänä muotovalion arvoa. Jospa se viimeinen tupsahtaisi vähän nopsempaan, tämä koira kun ei varsinaisesti tunnu nauttivan näyttelyreissuista. Tai mene ja tiedä, hän kun on kovin omapäinen. Hän tervehtii ihmisiä jos siltä tuntuu, mutta toisaalta voi väistää omasta mielestään turhan innokkaat silittelijät. Hän voi myös päättää, ettei hän halua kulkea tiettyyn suuntaan tai jonkin paikan ohi kuten eilen. Koitappa siinä nyt väkisin pariakymmentakiloa itsepäisyyttä perässä vetää...

Kiitos hänen muuttuvalle mielialalleen, kehässä ei ollut ongelmia. Koska Martta oli myös rotunsa paras päästiin kirsikkana kakun päälle vielä ryhmäkehään, josta upeasti kolmas sija. Wau!

Mörkö debytoi näyttelyhommissa pentuluokassa. Nuorella herralla, 7 ja puoli kuukautta, oli paljon sanottavaa ja sen kuuli kyllä koko koiranäyttelyväki. Päät alkoivat kummasti kääntyillä kun astuttiin näyttelypaikkana toimivaan kasvihuoneeseen. Mörköooppera - sehän se oli.

Jos kehänlaidalla käytös ei ollut aivan kympin luokkaa niin kummasti juippi tsemppasi itse kehään. Saatiin oikein kiitosta siitä, kuinka hienosti hän esiintyi. Kärsivällisesti hän seisoi tuomarin ja tuomariharjoittelijoiden ihmeteltävänä ja koploteltavana eikä päästänyt möläystäkään koko aikana. Juoksukin onnistui loikkimatta ja poukkoilematta. Lopputulemana kunniapalkinto ja rotunsa paras pentu.

Mörkö (Viikkineva Vilkas x Ruunajoen Martta) PEK1 KP ROP-PENTU
tuomari: Auli Haapiainen-Liikanen

Ryhmäkehää odotellessa tutustuttiin agilityesteisiin. 

Onnistumiset ilahduttaa, siitä ei pääse mihinkään. Martan kehään vieminen on alkanut jännittää vietävästi, paine naarata ne sertit on kasvanut eksponentiaalisesti. Onnistuminen ja onnistuminen vieläpä molempien koirien kanssa sai kyllä tunteet pintaan ja mielen herkäksi. Vielä se yksi onnistuminen Martalle näyttelyrintamalla, kiitos...