Jos koiraharrastus antaa, niin välillä se myös ottaa. Aina ei mene suunnitelmien mukaan vaan kohtalo, karma tai yksinkertaisesti vaan paska säkä sattuu kohdalle.
Martan päätavoite kaudelle on ollut Kettukilpa. Tie sinne nousi kuitenkin pystyyn jo ennen kuin matka pääsi edes alkamaan. Erään treenipäivän ketunhaku vaihtui klinikkareissuun ja tikattavaksi. Mihin lie peltiin tai muuhun terävään jalkansa viiltänyt. Eläinlääkäri totesi, että oli hilkulla mennä jänteet ja laskimo, mikä tietysti olisi ollut pahin mahdollinen vaihtoehto. Eli oli siinä onnettomuudessa vähän tuuriakin matkassa.
Toipuminen on kuitenkin sillä mallilla, että ensi viikon pm-kisoihin Martta ei ole vielä valmis. Omasta mielestään varmasti, mutta nyt on mietittävä tulevia kausia ja lisävaurioiden estämistä kun haava vielä paranee. Kyllä ketuttaa, mutta näin tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti