Martta vuorostaan töissä kuten jo eilen lupailin. Ketun jälkiä paljon, alkaa kiima kai vaikuttamaan. Yhelle jälelle usutin Marttaa jota se seurasi noin puoli kilometriä ja jäi pyörimään mäen rinteeseen ja hetken päästä tuli pois. Kävin tarkastamassa paikan ja huomasin ketun ainakin joskus olleen vanhan juurakon alle kaivetussa onkalossa. Yritettiin saada otusta ulos muttei tullu, tosin jäi kyllä epäselväksi oliko siellä kettu vai ei. Koira pyöri edelleen alueella saamatta otusta liikkeelle (kartalla tuo sininen sammakonkutu oikealla), siirryttiin muutama sata metriä, löytyi tuore jälki ja AJO alkoi. Näimme ketun kun se ylitti tien noin 70 metrin päästä. Ja sen jälkeen sitä kettua ei nähtykkään.
Ajo kulki mukavasti metsässä, jäällä ja tiellä, pisin yhtäjaksoinen tieajo oli 8 km, osa aamulla aurattua valtion tietä. Ajoa rapiat 2 tuntia ja matkaa päivän aikana koiralle 55 km. Ajossa keskinopeus 13 km/h, huiput jäällä 31 km/h. Ajo loppui tielle kun ketun ja koiran välistä meni auto, ja samalla Martta löysi tien vierestä jäniksen yöjäljen. Lyhyen haun jälkeen varttitunnin jänisajo. Otin koiran kiinni ja lähettiin kotio.
Martalle hyvä päivä, passimiehet vaan oli aina väärässä paikassa, ei tosin paljon mutta riittävästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti